(Julkaistu Ympäristötoimittajat ry:n Ympäristöt-katalogissa 2026)
Ympäristöjournalismin päivän 2025 haastavana teemana oli uusiutuva energia ja vihreä siirtymä kaikkine vaikutuksineen. Aiheesta liikkuu paljon uutta, vanhaa ja virheellistäkin tietoa.
Alustajat ehdottivat toimittajille tapoja joilla selviytyä uusiutuvan energian sokkeloisessa tiedotusmaailmassa.
Pääviestiksi itselleni jäi, että nimby-politiikka ja kaiken vastustus ei auta, kun tilanne on jo sössitty näin kriittiseksi. Vähäpäästöistä uusiutuvaa energiaa on saatava nopeasti ja paljon, eikä se onnistu täysin haitoitta. Oleellista on haittojen minimointi tieteen, tarkan suunnittelun ja laadukkaiden ympäristövaikutusten arviointien avulla.
Ensimmäisenä puhujana kuultiin italialaista Ariel Brunneria, joka toimii BirdLifen EU:n ja Keski-Aasian aluejohtajana. Etäyhteyden kautta hän perusteli, kuinka luonnon monimuotoisuuskriisi ja ilmastonmuutos liittyvät yhteen eikä niitä voi ratkaista toisistaan irrallaan. Molempien kriisien vakavuudesta kertoo tiede yksiselitteisesti.
– Tulevaisuus on uusiutuvan energian. Tuuli ja aurinko ovat sen päälähteet, ja ne ovat jo käytössä ja nopeasti skaalattavissa. Ydinvoima on ratkaisuksi liian hidas ja kallis, sanoi Brunner ja käytti esimerkkinä Olkiluoto 3:a Suomesta.
Uusiutuva energia lintuperspektiivistä
Mitä uusiutuva energia suuressa määrin sitten vaikuttaa luontoon? Useille tutun meemin mukaan lintujen suurin tappaja ovat kissat ja tuulivoimaloilla on mitätön merkitys.
– Tässä kuitenkin verrataan omenoita ja appelsiineja: kissat tappavat enimmäkseen tuttuja puutarhalintuja mutta eivät kotkia tai kurkia, joita törmää tuulivoimaloiden siipiin.
Tämä kauko-objektiivin litistämä kuva Vattimeren kansallispuistosta voisi olla muualtakin, missä lintupopulaatiot ovat oppineet elämään tuulifarmien lähellä ilman suurempia vahinkoja. Tuulivoima on kuitenkin yksi tekijä lisää lintujen elinympäristöjen kutistumiseen, jonka pääsyitä ovat maatalous, kalastus, metsätalous ym. Kuva: Auli Kilpeläinen
– Suuri osa linnuista toki huomaa tuulivoimalat ja kiertää ne, mutta silloin ne voivat joutua etsimään uusia elinalueita ja pidentämään lentomatkojaan. Ja silloin ne altistuvat muille vaaroille, kuten korkeille rakennuksille tai sähkölinjoille.
Brunner esitteli kartan pohjoisille merille suunnitelluista lukuisista tuulivoima-alueista. Kun niiden lisäksi merillä kulkee kaapeleita, kauppa- ja kalastusaluksia ja risteilijöitä, jää linnuille entistä vähemmän tilaa.
– Aurinkovoimaloiden tilanne on yksinkertaisempi: pääkysymys on, millaisen alueen päälle ne rakennetaan, ja myöskin se, tarvitaanko niiden vuoksi uusia korkeajännitelinjoja.
Brunner sivusi myös bioenergian, Suomessa lähinnä puuenergian, käyttöä ja varoitti sen olevan nykyisillä hakkuumäärillä ennemminkin osa ongelmaa kuin ratkaisua.
So what can we do?
Jos tuuli- ja aurinkovoima ovat uusiutuvan energian pääratkaisut, niin mitä voidaan tehdä niiden sovittamiseksi luontoon ja ongelmien ehkäisemiseksi?
– Ensimmäiseksi täytyy vähentää muita paineita luonnon monimuotoisuutta kohtaan. Esimerkiksi merilinnuille tulee jättää enemmän kaloja saalistettavaksi ja perustaa lisää mertensuojelualueita. Näin merilintuja olisi enemmän, ja mitä terveempi populaatio, sen paremmin se selviytyy ylimääräisestä kuolleisuudesta tai elinympäristöjen hupenemisesta.
– Energiakysymyksissä oleellisinta on noudattaa lievennyshierarkiaa (hierarchy of mitigation). Se lähtee sijoituspaikasta, jolla on neutraali tai mahdollisimman pieni vaikutus luontoon. Sitten tulee muin keinoin välttää ja vähentää negatiivisia vaikutuksia. Ellei vaihtoehtoja ole, viimeisenä keinona menetetty elinympäristö korvataan ennallistamalla ja suojelemalla sitä jossain muualla.
– Tuuli- ja aurinkovoimaloiden sijoittelun tulee perustua strategiseen suunnitteluun ja tutkittuun tietoon, jotta saadaan määritettyä omat alueensa energiantuotannolle ja luonnon monimuotoisuudelle – joissain tapauksissa nämä jopa sopivat samalle alueelle.
Brunner kertoi eri maissa tehdyn lukuisia herkkyyskartoituksia, esimerkiksi Avistep-malli, jotka osoittavat linnuston kannalta parhaat ja huonoimmat sijoituspaikat. Kun herkkyysanalyysiin liitetään tieto tuulipotentiaalista ja olemassa olevista voimalinjoista, päästään hänen mukaansa hyvään suunnitteluun.
– Senkin jälkeen on tärkeää tehdä kussakin hankkeessa huolellinen ympäristövaikutusten arviointi. Jos YVAssa laistetaan, päädytään huonoihin projekteihin, joissa voidaan aiheuttaa paljon vahinkoa ja ajautua konflikteihin.
– On jo olemassa paljon teknisiä keinoja ehkäistä lintujen törmäyksiä tuulivoimaloihin, ja mielenkiintoisia uusia kehitetään esimerkiksi tekoälyn avulla. Myös voimalinjojen vaarat linnuille osataan jo ehkäistä, kyse on vain poliittisesta halusta tehdä se.
Brunner pitää suunnittelun lähtökohtana hyvää hallintoa, avoimuutta ja tieteen hyödyntämistä. Hän antoi tästä risuja Suomen ympäristöministeriölle, joka vuonna 2024 kieltäytyi julkaisemasta selvitystä tuulivoimaloiden haitoista maakotkille. – Median rooli on paljastaa tällaiset pimitykset, sanoi Brunner.
Kukkivaa kasvillisuutta aurinkopaneelien lomassa Kuopion jätekeskuksen portilla. Kuva: Auli Kilpeläinen
– Aurinkovoimaloiden sijoittaminen on helpompaa. Niillä on huikea potentiaali kasvattaa luonnon monimuotoisuutta, erityisesti jos huolehditaan siitä, että alla kasvaa monimuotoinen luonnonkasvillisuus. Aurinko- kuten tuulivoimaloidenkin alueella voi elää jopa uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Aurinkovoimaloiden alla voi myös harjoittaa viljelyä – ne voivat lisätäkin tuottavuutta erityisesti Etelä-Euroopassa, jossa liika auringonpaiste on ongelma.
Brunnerin suositukset journalisteille
– Tuulipuistot eivät tapa kaikkia lintuja, mutta ne tappavat joitakin lintuja, ja pääongelma on toisaalla. Todellisuus on monimutkaista, ja teidän roolinne on tehdä se helposti lähestyttäväksi ihmisille. Tämä tarkoittaa ongelmien yksinkertaistamista mutta ei niistä vaikenemista.
– Maailma, erityisesti sosiaalinen media, on täynnä propagandaa, josta suuri osa on peräisin fossiiliteollisuudelta.
Brunner tiivisti lopuksi suosituksensa journalisteille näin:
– Älä tee huolimattomia yleistyksiä
– Tarkista luotettavista tiedonlähteistä ja kysy asiantuntijoilta – älä kopioi propagandaa
– Vaadi että viranomaiset ja poliitikot vastaavat päätöksistään
– Puolusta kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa.
Metsäkeskustelun kipukohdat
Kimurantteihin metsäasioihin paneutui esityksessään johtava tutkija ja ilmastopaneelin jäsen Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta.
– Reilu 10 vuotta sitten Suomen EU-vaikuttamisessa tehtiin kaikki mahdollinen, jotta metsäenergian lisääminen saataisiin turvattua. Puuta on vaadittu kohdeltavaksi hiilineutraalina polttoaineena. Sitä se ei kuitenkaan ole: bioenergian tuotannon kasvattaminen pienentää kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoja tai niiden kasvua suoraan tai epäsuorasti.
– Myös biopolttoaineiden, esimerkiksi biokaasun ja biodieselin valmistus puusta aiheuttaa merkittäviä päästöjä metsien hiilinielun pienenemisen kautta. Usein biopolttoaineiden elinkaariset kokonaispäästöt ovat samaa suuruusluokkaa fossiilisten polttoaineiden kanssa.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkijoiden laskemaan tietoon viitattiin metsäenergian hiilitaselaskennasta kertovassa EU-raportissa vuonna 2014. – Liekö tämä vaikuttanut siihen, että kyseiset kolme tutkijaa joutuivat vaihtamaan työpaikkaa? – pohti Soimakallio.
Pari vuotta myöhemmin lähes 70 metsäntutkijaa ja biologia arvosteli julkisella kirjeellä valtion aikeita lisätä metsähakkuita jopa 80 miljoonaan kuutioon vuodessa. Tämä ei hillitse ilmastonmuutosta ja on uhka luonnon monimuotoisuudelle, sanoivat tutkijat ja vaativat, että tutkimustulokset metsien käytön vaikutuksista tulee huomioida päätöksenteossa ja ohjauskeinojen laadinnassa.
Hakkuiden lisääminen on sitkeä tavoite
Myöhemmin EU:n maankäyttösektoria ohjaavan LULUCF-asetuksen valmistelussa väännettiin samasta asiasta. Virallinen Suomi pyrki mitätöimään metsähakkuiden vaikutuksen hiilitaseisiin.
– Viimeisimmät laskelmat ovat osoittaneet metsämaan kääntyneen hiilinielusta hiilipäästöksi. Karkeasti laskien 4/5 nielun pienennyksestä 2000-luvulta johtuu hakkuiden kasvusta. Turvemaiden päästö on lisääntynyt, mutta se ei ole isoin tekijä.
– Nykyhallituksen ohjelmassa toistetaan edelleen sama tavoite hakkuiden lisäämisestä, joka oli kahdessa edellisessäkin hallitusohjelmassa. On selvää, ettei vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta saavuteta, ellei hakkuita vähennetä.
Joko tutkimustieto huomioidaan päätöksenteossa?
– Strategiapapereissa ei enää kielletä, etteivätkö hakkuut pienentäisi nielua.
Ohjauskeinoissa tai strategisissa suunnitelmissa ei tämä tieto kuitenkaan näy, vastasi Soimakallio.
Toimittajien tehtävästä Sampo Soimakallio totesi, että tutkija-statuksella voidaan kertoa mielipiteitä, jotka helposti rinnastetaan tutkittuun tietoon. – Pyytäkää lähdeviitteitä, mihin tieto perustuu!
Aurinko- ja tuulivoiman kädenjälki
Aurinkopaneeleita joiden välissä ja alla kukkaniittyä Latvian Carnikavassa lähellä Riikaa. Kuva: Seppo Leinonen
Tekniikan tohtori Kimmo Klemola Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta käsitteli aurinko- ja tuulivoiman kädenjälkeä. Kädenjälki tarkoittaa positiivisia ympäristövaikutuksia, joita nämä tuottavat verrattuna fossiilienergiaan.
Klemola esitteli kahta suurta aurinkovoimalaa: Lappeenrannan Huuhansuota (459 ha, paljon metsää) ja Loviisan Jokiniemeä (207 ha, paljon peltoa).
Hän havainnollisti Jokiniemen voimalan kädenjälkeä sillä, paljonko eri toimintojen hiilipäästöt pienenevät, jos niissä käytetään fossiilienergian sijasta Jokiniemen tuottamaa aurinkoenergiaa. Hiiliteräksen tekeminen, bensiini tieliikenteessä, vedyn tuotanto maakaasusta öljyjalostamossa ja akkukennostojen valmistaminen Kiinassa päästävät fossiilisina hiiltä moninkertaisesti verrattuna siihen, että ne tuotettaisiin aurinkoenergialla.
Esimerkiksi bensa-autoilu pöristää hiiltä taivaalle yli kymmenkertaisesti aurinkosähköautoon verrattuna.
Loviisan aurinkovoimala pärjää kohtuullisesti muiden maanosien samankokoisiin (125 MWp) voimaloihin verrattuna. Sen vuosituotanto on samoissa lukemissa kuin Hampurin voimalan. Utsjoki tuottaa vähän vähemmän kuin Loviisan voimala, eteläiset Katmandu, Nairobi ja Melbourne enemmän mutteivät kaksinkertaisesti.
Entä bioenergia pellolta tai metsästä?
Miten sitten vertautuu bioenergian tuotto pelloilta tai metsistä siihen, että alueelle rakennettaisiin aurinkovoimala?
Klemolan laskelman mukaan hehtaarin ohrapellon tuottama etanoli ruokkisi yhden auton polttoaineella. Hehtaari aurinkopaneeleita puolestaan ruokkisi 240 sähköautoa, ja pellolla voitaisiin edelleen harjoittaa myös maataloutta.
Energiantuotantoa pellolla: biopolttoaine vs. aurinkosähkö. Kuva: Kimmo Klemola
Suomen tuulivoimalat tuottivat vuonna 2024 energiaa 19,9 TWh, ja ne aiheuttivat metsäkatoa noin 5000 hehtaaria. Tämän kokoisen metsän vuosikasvu sähköksi poltettuna tuottaisi 0,015 TWh eli noin 0,7 promillea tuulivoiman tuotannosta.
– Metsäenergia on siis hyvin tehotonta verrattuna tuulienergiaan. Eihän puiden tehtävä luonnossa ole tuottaa valtavasti massaa vuodessa vaan pysyä elossa ja pystyssä pitkään, jopa satoja vuosia, Klemola pohti.
– Aurinkopaneelien etu verrattuna monokulttuurimetsään on myös se, että niiden alle voidaan perustaa villikukkaniitty.
Aurinkopaneelien Klemola kertoi maksavan noin puoli miljoonaa e/ha, ja paneelien elinkaari on noin 30–40 vuotta.
Mihin aurinkosähköä kannattaa käyttää liikenteessä? Ylivoimaisesti suurin hyöty siitä saadaan sähköautoilla. Vedyn, metaanin tai dieselin tuottaminen aurinkosähköllä jää tästä kauaksi jälkeen.
Kysyttiin, voiko entisiä turvepeltoja muuttaa aurinkovoima-alueiksi. Tämä ei Klemolan mukaan ole ongelma: voimalan alle jäävät turvemaat voidaan ennallistaa soiksi, ja Suomeen on saatu jopa aiheeseen liittyvä patentti. Paneelien varjostus helpottaa rahkasammalen kasvua takaisin.
Kysyttiin myös, mitä keinoja yhteiskunnalla olisi ohjata aurinko- ja tuulivoimaloiden sijoittamista. Kimmo Klemola vastasi, että keino on lähinnä kaavoitus, ja käytännössä suurten puistojen sijaintia määrittää vahvasti isojen siirtolinjojen ja sähköasemien läheisyys.
Ympäristötoimittajat ry järjestää Ympäristöjournalismin päivän joka toinen vuosi. www.ymparistotoimittajat.fi
Teksti: Auli Kilpeläinen
