(Julkaistu Suomen Luonto -lehdessä 4/2019 Ismo Tuormaan kirjoittaman Neonikotinoidimyrkkyjä kaikkialla – metsissäkin -jutun yhteydessä.)
Professori Dave Goulson on kansainvälisesti tunnettu hyönteistutkija ja kimalaisten suojelujärjestön perustaja. Kuva: Seppo Leinonen
Professori Dave Goulson Sussexin yliopistosta Englannista on tutkinut hyönteisiä koko ikänsä. Hän on julkaissut yli 260 tieteellistä artikkelia kimalaisten ja muiden hyönteisten ekologiasta ja suojelusta sekä lisäksi oppikirjoja ja hauskoja tutkimustarinoita, joista osa ilmestyi tänä keväänä myös suomeksi Kimalaisen kyydissä -kirjassa.
Viime vuosina Goulson on tutkimusryhmineen keskittynyt mesipistiäisiin, erityisesti kimalaisiin ja uusien torjunta-aineiden vaikutuksiin, koska: ”Jos menettäisimme mesipistiäiset, menettäisimme kolmanneksen ihmisten ravintokasveista. Esimerkiksi kimalaiset pölyttävät muun muassa rapsia, härkäpapua, tomaattia, paprikoita, vadelmia, mansikoita ja yli 1000 lajia luonnonkukkia.”
Kartanokimalainen kerää siitepölyä pajusta. Pajut ovat tärkeimpiä ravintokasveja varhain keväällä herääville kimalaiskuningattarille. Kuva: Seppo Leinonen
”Rapsisadolle annetaan helposti parikymmentä erilaista ruiskutusta. Niistä hyönteismyrkyt ovat luonnollisestikin myrkyllisiä hyönteisille, sienimyrkyt eivät suoraan, mutta ne jopa tuhatkertaistavat hyönteismyrkkyjen vaikutuksen. Erilaisten myrkkyjen yhteisvaikutuksia ei tutkita lupaprosesseissa, vaikka niitä käytännössä levitetään yhtä aikaa, joten pellolla mesipistiäiset altistuvat kemikaalikoktailille.”
Goulson havainnollistaa neonikotinoidien myrkyllisyyttä: esimerkiksi kirppulääkkeenä Suomessakin käytettävän imidaklopridin koiran niskaan hierottava kerta-annos pystyisi tappamaan 60 peltopyytä tai kuusi miljoonaa mehiläistä. Aine on yli 6000 kertaa tappavampaa kuin DDT.
Goulsonin ryhmä tutki puutarhaliikkeissä myynnissä olevia kukkataimia ja löysi niistäkin useita hyönteis- ja sienimyrkkyjä. Aineet haittaavat sekä hyönteisiä että kaikkia hyönteissyöjiä, koska ne leviävät viljelmiltä valtaosin muualle kuin on tarkoitus.
Neonikotinoidiyhdisteillä peitataan yleisesti siemeniä, joista myrkyn on tarkoitus imeytyä itävän viljelykasvin kaikkiin osiin ja tehdä kasvi myrkylliseksi sitä syöville hyönteisille. Todellisuudessa vain viisi prosenttia imeytyy viljelykasveihin, loput 95 prosenttia leviää muualle ympäristöön. ”Yksi prosentti lentää kylvettäessä myrkyllisenä pölynä tuuleen, 94 prosenttia leviää vesiliukoisena maahan ja maaveteen. Maasta ainetta päätyy pellonreunan pensaisiin ja luonnonkukkiin, niihin jopa enemmän kuin peltokasveihin. Maavedestä myrkkyjä valuu vesistöihin. Neonikotinoidit ovat hyvin pysyviä, ja vuosittain käytettäessä niiden pitoisuus maaperässä kasvaa.”
Siementen peittausaineena käytetystä neonikotinoidista valtaosa leviää ympäristöön. Kuva: Dave Goulson
Mesipistiäiset keräävät myrkkyä itseensä kasvien siitepölystä ja medestä. Vaikkeivät ne heti kuolisi, niin jopa miljardisosien pitoisuuksina aineet heikentävät mesipistiäisten oppimiskykyä, suunnistusta ja ruoankeruuta. Goulsonin tutkimuksessa kimalaispesät kasvoivat vähemmän, kun ne saivat siitepölyä ja mettä, joissa oli käsitellyn rapsipellon normaalit pitoisuudet neonikotinoideja. Pesät myös tuottivat 85 % vähemmän kuningattaria kuin puhtaasti ruokitut vertailupesät. Kuningatarten määrä on tärkeä, koska kimalaispesät kuolevat syksyllä ja vain uudet kuningattaret talvehtivat ja jatkavat sukua seuraavana vuonna.
Neonikotinoidien käyttö tai pitoisuus ympäristössä aiheuttaa erimaalaisten tutkimusten mukaan myös selkärangattomien vesieliöiden laji- ja yksilömäärien vähenemistä, mehiläispesien kuolemista sekä villien mesipistiäisten ja viljelymaiden perhosten vähenemistä.
”Biodiversiteetti on kriisissä, lajeja kuolee sukupuuttoon jopa 1000 kertaa nopeammin kuin ennen ihmisten valtakautta”, muistuttaa Goulson. ”Valtaosa luonnon eliöryhmistä vähenee: linnut, päiväperhoset, yöperhoset, mesipistiäiset, maakiitäjäiset ja niin edelleen. Poikkeuksiakin on, mutta valtaosa vähenee.”
”Missään tapauksessa tämä kaikki ei johdu neonikotinoideista, mutta niillä on vaikutusta. Kimalaisten häviämisen pääsyy on elinympäristöjen katoaminen, mutta torjunta-aineet ja taudit vauhdittavat katoa,” sanoo Goulson ja perää maatalouden tutkimus- ja tukipolitiikan sekä neuvontajärjestelmien radikaalia uudistamista kestävämpään suuntaan.
Teksti: Auli Kilpeläinen
Kuvat: Seppo Leinonen
Blogi Kimalaisen kyydissä -kirjasta
Juttu Suomen Luonnossa 4/2019 Ismo Tuormaan jutun yhteydessä julkaistuna:
- Kiss my Turku – osa 1* Turku matkalla hiilineutraaliuteen – 2022
- Kiss my Turku – osa 2 Energiaa juoma- ja jätevesistä – 2022
- Kiss my Turku – osa 3 ”Rätei ja lumpui” Turkuun koko Suomesta – 2022
- Kiss my Turku – osa 4* Föri, vankilahotelli, Börs ja muuta hauskaa – 2022
- Kunnat ja seurakunnat yhdessä ilmastotyöhön – 2021
- Ympäristöystävällisen ilmalämpöpumpun valinta – 2020
- Jouluksi 2021 uuteen kotiin Orivedelle – 2020
- Oriveden muovipilotissa hyvä välitulos – 2020
- Doñana osa I – Meren ja jokien rakentama luontoparatiisi – 2019
- Doñana osa II – Mansikat uhkaavat maailmanperintökohdetta – 2019
- Viron Pärnujoki vapautuu lohijoeksi – 2019
- Toivoa ilmakehälle uusista kylmäaineista – 2019
- Neonikotinoidit – Miljardisosatkin liikaa hyönteisille – 2019
- Barcelona päätti vihertyä – 2017
- Hirviökurpitsa – 2017
- Orivedellä kaksi Suomen sadasta luontohelmestä – 2016
- Kevyempi ruokakassi – 2016
- Kaarnan alla kuhisee – 2016
- Helpotusta hätään ja ravinteita peltoon – 2015
- Kännykkä avuksi kylpyhuoneeseen – 2014
- Aurinkoenergia veti joukon sisälle aurinkoisena syyspäivänä – 2014
- Terveyttä luonnosta monen tieteen voimin – Argumenta-hanke – 2014
- Ilmastopyöräilijä levähti Orivedellä – 2012
- Siitaman niityllä suojellaan perinnemaisemaa ja harvinaisia noidanlukkoja – 2012
- Luomuala kokeilee uutta jakeluketjua – 2012
- Uiherlanlahdelle ehdolla uusi kunnostustapa – 2012