Härkäpavun sadonkorjuu

Mature fava beans - Kypsät härkäpavut

Härkäpavut ovat kerättävissä silloin, kun pavun siemenet ovat pullistuneet täyteen mittaansa palon sisällä. Tunnustele käsin tai avaa ja katso, miltä näyttää. Vähän niin kuin herneenpalot: jos herneet ovat vielä pieniä ja litteitä, ei kannata kerätä, mutta jos ne mukavasti täyttävät palon, niin voi kerätä. Papujen keruuaika ei ole niin tarkka kuin herneiden; ne eivät ylikypsy nopeasti.

Kerää palot kokonaisina, taittamalla alaspäin varresta, ja silvo niistä pavut talteen. Tyhjät palot ovat hyvää kompostiainesta.

Pavut voi syödä heti tai ryöpätä vähässä vedessä, höyrykattilassa tai mehumaijassa muutaman minuutin ajan (niin, että kaikki kuumenevat ja väri vähän muuttuu). Ryöppäyksen jälkeen ne jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä ja pakastetaan.

Drying fava beans - Härkäpavut kuivumassa

Pavut voi myös kuivata kuivurissa tai uunin päällä. Kuivaus on pakastamista vaikeampaa, koska pitäisi tietää milloin pavut ovat riittävän kuivia. Jos ne kuivaa kivikoviksi, niiden liotus ruoanlaittoa varten kestää vuorokausia, jos onnistuu sittenkään.

Kannattaa jättää joitakin palkoja paikoilleen tuleentumaan, niin että siemenet valmistuvat itämiskelpoisiksi. Näin saat omaa siementä tuleviksi vuosiksi. Pavut ovat tuleentuneet syksyllä, kun palot jo alkavat mustua tai ovat jo mustia mutteivät vielä homeisia.

Siemeneksi tarkoitetut pavut kuivataan palkoineen kasvikuivurissa tai esim. uunin päällä, alle 40–50 asteessa. Kun palot ovat kuivat ja käpristyneet, ovat siemenetkin kuivuneet. Ne säilyvät useita vuosia kuivassa ja suojassa auringonpaisteelta, esim. paperipussissa tai pahvi- tai muovirasiassa.

Härkäpapureseptejä:
Härkäpapu-falafelit
Härkäpapupihvit jugurttikastikkeella
Härkäpaputahna leivän päälle

 
Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Perunaruton torjunta kotipuutarhassa

Potato blight - Perunarutto

– Hyvin tai kohtuullisesti ruttoa kestävät perunalajikkeet, esim. Nicola (kiinteä lajike) ja Rosamunde (pehmeä uuni- ja muusiperuna). Rutonkestävistä lajikkeista löytyy tietoa netistä ja puutarhakaupoista.
Varhaisperunat, esim. Hankkijan Timo. Varhaisperuna valmistuu niin aikaisin, että se on usein syöty, ennen kuin varsikko ruttoontuu. Vielä paremmin se ehtii, jos sitä normaalin idättämisen lisäksi esikasvattaa esim. maitopurkeissa mullassa, niin että peruna kasvattaa pienet varret ja vähän lehtiä ja juuret pääsevät hyvään alkuun (ei niin kauan, että juuret kiertyvät purkissa tiukalle sykkyrälle, koska silloin juurakko ja mukulat jäävät pieniksi).
Liikalannoituksen välttäminen. Liikalannoitus kasvattaa ylituuhean varsikon, joka ruttoontuu nopeasti muttei kasvata enempää perunoita kuin matalampi ja harvempi varsikko.
– Ilmavat, hyvin tuulettuvat perunapenkit. Ei perunaa metsänreunaan tai kosteisiin painanteisiin. Penkki- ja perunaväli tarpeeksi suuri, jotta ilma pääsee kulkemaan ja kuivattamaan varsikon sateen jäljiltä. Esimerkiksi 75 cm harjanteiden väli ja 25 cm perunoiden väli (saappaan mitta on aikuisella noin 25 cm).
Rikkaruohojen kurissapito eli ajallaan tehty multaus, joka samalla ilmastaa juurakkoa ja tekee tilaa mukuloille, niin etteivät ne jää pintaan ja viherry. Akka-auralla on hyvä mullata peruna pian pintaan nousun jälkeen, se käy nopeasti ja ilmastaa tiivistä maata ja parantaa veden poisjuoksua.
– Myöhemmin, kun varsikko vielä sallii, perunan voi mullata lapiolla. Multaa voi nostella reilusti, vähän perunanvarsien päällekin, koska ne eivät siitä kärsi mutta rikkaruohot kärsivät. Korkeat, teräväharjaiset penkit myös vähentävät ruton kulkeutumista mukuloihin.
– Jos ja kun rutto tulee lehvästöön (keltaiset ja tummuvat pilkut), niin lajikkeesta ja mukuloiden koosta riippuen varret voi niittää pois. Jos viljelee lajiketta, jolla rutto ei juurikaan mene mukuloihin, voi lykätä niittoa ja antaa mukuloille lisää aikaa kasvaa. Niitetyt varret pitää haravoida pois pellolta eikä jättää pellon reunalle, jotteivät ruttoitiöt leviä.
– Perunaa nostaessa ruttoiset mukulat pitää heittää pois pellolta.
– Perunapalstan vuorottelu eri paikoissa, takaisin samalle paikalle mielellään vasta neljän–viiden vuoden kuluttua.

 
Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti

Maailmannäyttely Expo Milano 2015, osa I

Naattinet kävi kevätkylvöjen kynnyksellä etelän helteessä tutustumassa Milanon maailmannäyttelyyn. Se avautui vappuna ja pyörii lokakuun 2015 loppuun.

Expo Milan 2015

Expon 1,5 km pituinen pääkäytävä, jonka varrella olivat isoimmat osastot.

Expon teema on ”Feeding the Planet – Energy for Life”. Näytteillä ja tapahtumissa on siis ruokaan ja ruoantuotantoon liittyvää asiaa eri puolilta maailmaa: perinneruokia, herkkuja, kasveja, kasvuympäristöjä jne.

Näyttelyosastoissa oli sekä prameaa luksusta että pientä ja maanläheistä – ja kaikkea siltä väliltä. Näissä kuvissa lähinnä ensin mainittua.

Expon rakennusohjeissa kehotettiin käyttämään ympäristöä säästäviä tekniikoita, joten puumateriaaleja sekä kierrätettyjä tai uudelleen käytettäviä osia oli paljon. Samoin myös viehättäviä viherseiniä ja -kattoja sekä rakennusta viilentäviä vesiseiniä.

Diskomusa soi täysillä, kun moni osasto yritti houkutella nuorisoa vierailemaan (onnistuen samalla karkottamaan keski-ikäisiä rauhan ja hiljaisuuden ystäviä).

Oli hauska tavata maitaan edustavia natiivikansalaisia. He osasivat kertoa paljon ja vastata kysymyksiin, toisin kuin monilla osastoilla päivystävät italialaiset yleisoppaat.

Expo Milan 2015

Biodiversiteettipolulla saattoi kävellä Italian kasvillisuusalueiden läpi. Tämä yrttipenkki oli istutettu vanhan oliivipuun juurelle.

Expo Milan 2015

Venäjän osasto ja valtava peilikatos sisäänkäynnin yllä.

Expo Milan 2015

Rikkaalla Monacolla on varaa esittäytyä vaatimattomissa, ympäristöä säästävissä kierrätyskonteissa. Palaneet puut -taideteos symboloi luonnon tuhoa.

Expo Milan 2015

Espanjan osastolla, kuten monella muullakin, olivat esittelijät ja äänet italialaisia.

Expo Milan 2015

Mansikkakatto Espanjan ravintolaosaston päällä.

Expo Milan 2015

Expo Milan 2015 Vesiseinä ja viherseinä viilentävät.

Expo Milan 2015

Brittien osasto esitti mehiläispesää. Oikeita mehiläisiä ei tosin näkynyt kukkaistutuksissa.

Expo Milan 2015

Brasiliassa pääsi viidakkokiipeilylle.

Expo Milan 2015

Ranskan hienosti muotoillussa osastossa oli yhdistetty ekologiaa ja teknologiaa.

Expo Milan 2015

Koululaiset jonottavat sisäänpääsyä Italian palatsin sisäpihalla.

Expo Milan 2015

Italian palatsissa luotiin antiikin fiiliksiä peilien avulla.

Expo Milan 2015

EU:n osasto oli vasta rakenteilla, mutta tiedottaja Stefano Totoro kertoi sen olevan elämyksellinen ja tiedepohjainen. Hauskasta totorosta halusin tietysti kuvankin.

 

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Jätä kommentti

Naatti.net sai kuva-arkiston

Cherry tomato - Kirsikkatomaatti - Gardeners Delight

Hyvää Naistenpäivää ja uutta kasvukautta! Sen kunniaksi tässä Naatti.netin uusi puutarhakuvien arkisto. Siellä on 1300 valokuvaa, ja lisää tulee.

Pääosassa ovat hyötykasvit, ja mukana on myös säilöntää, kasvisherkkuja, ötököitä ja muuta luontoa, koristekasveja ja puistoja. Löytyvät haulla tai osastojen pikkukuvia selaten.

Kasvi- tai viherhuoneesta haaveileville on mm. kuvasarja roudankestävän kasvihuoneen perustan teosta ja vanhoista ikkunoista tehtyjä kasvihuoneita.

💡 Happy Women´s Day & new growing season! Here´s my new archive of garden and gardening photos. There are 1300 photos now, and more to come.

Keywords and titles are also in English, so it is easy to search or browse the categories.

 💡 Buen Día de la Mujer y la nueva temporada de cultivo! Aquí está mi nuevo archivo fotográfico de la jardinería (en inglés y finés).

 
Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Jätä kommentti

Palsta-näyttely Espoon kulttuurikeskuksessa

Isoäiti ja tytär Palsta-näyttelystä 2012

Tervetuloa Espoon kulttuurikeskukseen Palstaviljelyn hurmaa -näyttelyyn tekemään kevään ensi kylvökset ja opettelemaan viljelyn niksit!

Valokuvaaja Sanni Seppo on kuvannut pääkaupunkiseudun viljelypalstoja ja haastatellut viljelijöitä. Palstaviljelyssä ei pelkkä hyöty ole merkityksellistä. Kun viljelijä hoitaa palstaa, palsta hoitaa viljelijää. Mullankaivajat ovat siis varsinaisia kullankaivajia!

Sannin lämminhenkiset valokuvat ovat esillä kulttuurikeskuksen näyttelytilassa 4. – 22.4.2012. Palstaviljelyn hurmaa -näyttelyssä kaikenikäiset kävijät pääsevät työntämään kätensä viljelylaarien multaan. Paikalta löytyy palstaviljelijän niksinurkka, vaarin ja muorin multalaari, kylvö- ja koulintapenkki, puutarhatyökalunurkkaus ynnä muuta multasormia kutkuttelevaa.

Tervetuloa tekemään kevään ensi kylvökset ja katsomaan, miten kevään ensimmäiset versot puskevat esiin! Kylvösten kasvua voi sitten valokuvata kotona tai päiväkodissa ja tuoda kuvat syksyllä kulttuurikeskuksessa järjestettävään ”sadonkorjuunäyttelyyn”. Aamupäivisin Palstaviljelyn hurmaa -näyttelyssä on mukana ikinuori vihermuori, joka voi häärätä pienten multasormien apuna.

Vapaa pääsy. Näyttely on auki kulttuurikeskuksen aukioloaikojen mukaan:
– ma–pe 9–21
– la 9–18
– su 9–15.

Pääsiäisen aikaan kulttuurikeskus on auki
– to 5.4. 9–18
– pe 6.4. kiinni
– la 7.4. auki 9–16
– su–ma 8.–9.4. kiinni.

Keväisin terveisin, Espoon kulttuurikeskus
Espoon kulttuurikeskus Kulttuuriaukio 2 02100 Espoo
www.espoo.fi/kulttuurikeskus
Lisätietoja näyttelystä: Helena Sarjakoski puh. 09 816 57501
(etunimi.sukunimi@espoo.fi).

PS. Naattinet on osallistunut näyttelyn siemen-, taimi- ja työkaluvarusteluun sekä yläkerroksen ”opetustaulujen” tekemiseen.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Sadonkorjuuaikaan

Vatut ja punaherukat mehumaijassa.

Sadonkorjuuaikaan en näköjään ehdi kirjoitella Naattinettiin, enkä taimikasvatus-, istutus-, kitkentä-, lannoitus- tms. puutarha-aikaan. No, jääköön kirjoittelu talvikausien harrastukseksi. Oikeastaan vasta lokakuussa alkavat kiireet hellittää, ja vain marras–helmikuu on toimettomampaa aikaa tällaiselle puutarhatontulle. Jos pois luetaan siis siemenluetteloiden selailu vuoden alussa.

Onhan Suomen kesä muutenkin niin valtavan ihana, ettei sitä kannata tuhlata sisätiloissa enemmän kuin on aivan pakko!

Suurkiitos Hanna Yli-Tepsalle, joka sai minutkin hetkeksi Naattinetin toimitukseen lähettämällä herkullisen tuntuisen naattireseptin. Se kelpaa vaikka tämän sivuston tunnusreseptiksi.

Naatitaan kaikista kesän antimista, niin kauan kuin niitä riittää!

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Puutarhasta ruokapöytään

Netti on ruokablogeja pullollaan, mutta aloitan silti tässä puutarhablogissa myös reseptiosaston. Se rakentuu hitaan sitkeästi kuten Naatti.net muutenkin. Kokoan tänne sellaisia itse viljeltyihin kasviksiin perustuvia reseptejä, jotka ovat meille maistuneet.

Viime aikojen pakkasissa on tarvittu lämpimiä ruokia, joten ensimmäiset reseptit ovat härkäpapupihvit jugurttikastikkeella ja lehtikaalikeitto (mukana muutakin lehtikaalin säilönnästä ja käytöstä).

Toivottavasti muutkin naatitte näistä ruoista!

Jauhosavikkasalaatti - © Auli Kilpeläinen

Muisto kesästä: jauhosavikkaa, rucolaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa ja raejuustoa.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Jätä kommentti

Vieraskuokka: Lisävalaistusta taimikasvatukseen

Chilintaimi – © Veikko RaikariTervehdys kaikki kasvien kasvatukseen hurahtaneet kanssaihmiset!

Heti alkuun kiitokset Aulille Naattinetistä, on se vaan hieno tällainen foorumi, jossa voidaan jakaa tietoja ja kokemuksia puutarhaharrastuksesta. Kannan siis korteni kekoon, mutta  muistutan, että tämän tekstin anti ei ole erityisen ”tieteellistä”, joten oikaisukommentit ovat suorastaan suotavia. Tiedon pihtaaminenhan on tunnetusti melkoinen synti. Laadin tämän kirjoituksen myös siksi, että selvitän asian mahdollisimman hyvin itselleni, joten siitä voi olla muillekin hyötyä. Tärkeää on ymmärtää, mitä tekee. Sitä paitsi, kirjoittaisinko tätä, vai menisinkö ulos… Siellä on kyllä yli kakskytä pakkasta… ja paljon lunta… tuuleekin… No, puita uuniin, kuppi teetä ja kirjoittamaan. Lue loppuun

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Valoa taimille

Ensimmäiset siemenet heräilevät uunin päällä, ja mielessä pyörii taas jokakeväinen kysymys: mistä hyvää lisävaloa pian esiin kurkistaville taimille? Aurinko ei vielä riitä, kauppapuutarhalta käytettynä ostettu suurpainenatriumlamppu lämmittää liikaa, ja varsinaiset kasvivalot maksavat mansikoita.

Suurpainenatriumlamppu

Kissankestävä taimisuoja ikkunan edessä, lisävalona suurpainenatriumlamppu.

Kasvi vaatii tietynlaisen valospektrin kasvaakseen hyvin: taimivaiheessa enemmän sinistä ja kukintavaiheessa enemmän punaista. Suurpainenatriumlamppu eli ”natikka” hehkuu paljon keltaista ja oranssia valoa, joten tämä osa valosta menee kasvin kannalta hukkaan. 400 watin tehollaan lamppu myös lämmittää taimitilaa liikaa.

Eräs puutarhakaverimme miettii rakentavansa valkoisista, punaisista ja sinisistä led-valoista paneelin, jonka sinistä ja punaista voisi säädellä. Ledit ovat energiatehokkaita, ja nauhoina tai listoina niitä saa kuulemma suhteellisen edullisesti. Odotettavissa on siis kevään uusi hitti, monivärinen taimidisko!

Toinen, mitä voisi kokeilla, on kipaista kirpputorilta loisteputkivalaisimia ja hankkia niihin loisteputkia. Ne eivät paljon lämpene, joten kasvit saavat niiden tehosta enemmän irti valona. Valkoinen valo -loisteputken spektri on kuulemma kasveille parempi kuin päivänvalo-loisteputken, ja niitä saa muutaman euron kappalehintaan. Ja sitten on vielä joitain uusia monimetallilamppuja…

Tämä kevät saattaa meillä mennä vielä ihmetellessä ja entiseen tapaan päivänvalon ja natikan yhdistelmällä:  Lisävalo ikkunan äärellä sijaitsevalle taimitilalle ajastetaan aamuksi ja illaksi ja keskipäivällä pidetään siesta, jota pidennetään auringonvalon lisääntyessä. Ellei sitten vähän diskovaloja ja hevimetallia sekaan…

Seuraamme mielenkiinnolla kaverimme tuotekehittelyä. Olisi myös kiva kuulla, millaista lisävalaistusta teiltä muilta löytyy tähän asiaan.

PS. Valokeskusteluja löytyy myös puutarha.netistä, esim. täältä tai täältä.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Sekaisin siemenistä

Siemenluetteloiden selailu alkuvuodesta on yleensä yhtä juhlaa, mutta tällä kertaa siitä meinasi tulla stressi. Tarkistin nimittäin samalla siemenvarastoja ja luin siementen keruusta ja säilytyksestä kertovaa kirjaa Seed to Seed*. Aloin aavistaa, että tähänastiset siementen keruuyritykseni eivät ole menneet ihan niin kuin Strömsössä…

Puutarhakasvien siemeniä – cc Auli Kilpeläinen

Puutarhasta kerättyjä hyöty- ja koristekasvien siemeniä takavasemmalta myötäpäivään: palsternakka, ruusupapu, härkäpapu, korianteri, paprika, köynnöskrassi, valkosipuli, auringonkukka, ruusupapu palkoineen.

Miksi vaivata päätään siementen keruulla? No onhan se omavaraista, jännää ja ehkä helppoakin, jos osaa… Mutta tärkeintä on, että siementen keruu on ikivanha taito ja tarpeen puutarhakasvien monimuotoisen perimän ylläpitämiseksi. Mainitun kirjan mukaan nykyinen kasvinjalostus palvelee ensisijaisesti teollista viljelyä ja tuottaa laajoilla markkinoilla myytäviä, koneellisen korjuun ja pitkän kuljetuksen kestäviä lajikkeita, jotka kypsyvät samanaikaisesti. Perinneviljelijä taas arvostaa tiettyihin ympäristöoloihin ajan mittaan sopeutuneita, maukkaita lajikkeita, joiden pitkä satokausi antaa tuoretta syötävää ja aikaa säilöntäpuuhiin.

Siementen keruu on erityisen tärkeää, jos sattuu saamaan haltuunsa harvinaista perinnelajiketta ja pystyy edistämään sen siementen säilymistä ja leviämistä. Puutarhakasvien monimuotoisuutta voi suojella myös ostamalla siemenensä vanhojen lajikkeiden ylläpitäjiltä ja välittäjiltä, joita ovat Suomessa ainakin Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry.

Miten se tehdään – ja miten ei

Monien hyötykasvien siemeniä on periaatteessa helppo kerätä loppukesästä talteen: esimerkiksi papuja, monia yrttejä, auringonkukkaa ja vihannesmaan suojelusenkeleitä kehäkukkaa ja köynnöskrassia. Vahingossa pellossa talvehtinut palsternakka tuottaa siementä vaikka koko kasvimaan kylvämiseen. Siemenet kerätään kuivalla säällä, niiden annetaan kuivahtaa, ne pakataan esim. kirjekuoreen, merkitään ja unohdetaan kevääseen asti. Hyvällä tuurilla ne itävät ja tuottavat ehtaa satoa.

Helppo on näköjään myös mokata. Ensimmäinen mokani liittyi lajikkeiden villiin risteytymiseen keskenään. Ei tullut mieleen ensimmäistäkään asiaa perinnöllisyysopista.

Viherhuoneessamme kasvoi toissa vuonna paria vihannespaprikalajiketta sekä mukavan tulisia Hot Stuff -chililajikkeita, joista keräsin siemenet talteen: punaisten, keltaisten ja oranssien chilien siemenet omiin kuoriinsa. Niistä kasvatin taimet, ja ylimääräiset taimet jaoin kavereille. Kesän mittaan aloin ihmetellä uusia chilejä: toiset polttavat kieltä, toisista ei löydy yhtään ytyä, ja muotokin vaihtelee oudosti. Kaverit kertoivat samaa.

Alussa mainitusta siemenkirjasta opin, että monenlaiset chili- ja vihannespaprikalajikkeet kuuluvat samaan lajiin (nämä olivat yleistä Capsicum annuum -lajia) ja voivat siten risteytyä keskenään. Niiden kukat hedelmöittävät yleensä itse itsensä, mutta lajikkeet risteytyvät, jos ötökät pääsevät pörräämään niiden välillä. Niin oli nytkin käynyt, ja hedelmistä tuli makean paprikan ja väkevien lajikkeiden sekasikiöitä. Sori kaverit – saatte jatkossa parempia taimia!

Toinen helppo moka on kerätä siemeniä F1-hybridilajikkeesta. Ne ovat kahden eri lajikkeen risteymiä, joiden jälkeläiset eivät peri vanhempiensa ominaisuuksia vaan saavat satunnaisesti aiempien sukupolvien piirteitä. Ei kannata.

Yritän vielä selvittää, ovatko viime vuonna keräämäni herkullisen ruusupavun (englantilainen Runner Bean) siemenet risteytyneet viereisten pensaspapujen kanssa (huh, eivät ole samaa lajia!) tai ovatko ne F1-hybridejä, kun siemenpussi ei kerro sitä. Ja millaisia lienevät tulevat härkäpapumme, jotka ovat vierekkäin kasvaneiden, samankaltaisten mutta ei-hybridilajikkeiden risteymiä?

Uudet siemenet on nyt tilattu, ja opiskelu jatkuu.

Siemenlaatikosto – cc Auli Kilpeläinen

Siemenet säilyvät kuivassa ja pimeässä. Laatikosto löytyi kirpparilta.

* Suzanne Ashworth: Seed to Seed. Seed saving and Growing Techniques for Vegetable Gardeners. Seed Savers Exchange, 2002, USA. Kirja kertoo 160 vihanneslajista kaiken, mitä perinnelajikkeiden säilyttäjän tarvitsee tietää. Viljelyohjeista maan koillisosaan suunnatut soveltuvat Suomeenkin.

PS. Siementen kerääjille on suomenkielisiä ohjeita mm. Maatiainen ry:n sivuilla.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , , , , , | 7 kommenttia