Siemenluetteloiden selailu alkuvuodesta on yleensä yhtä juhlaa, mutta tällä kertaa siitä meinasi tulla stressi. Tarkistin nimittäin samalla siemenvarastoja ja luin siementen keruusta ja säilytyksestä kertovaa kirjaa Seed to Seed*. Aloin aavistaa, että tähänastiset siementen keruuyritykseni eivät ole menneet ihan niin kuin Strömsössä…
Puutarhasta kerättyjä hyöty- ja koristekasvien siemeniä takavasemmalta myötäpäivään: palsternakka, ruusupapu, härkäpapu, korianteri, paprika, köynnöskrassi, valkosipuli, auringonkukka, ruusupapu palkoineen.
Miksi vaivata päätään siementen keruulla? No onhan se omavaraista, jännää ja ehkä helppoakin, jos osaa… Mutta tärkeintä on, että siementen keruu on ikivanha taito ja tarpeen puutarhakasvien monimuotoisen perimän ylläpitämiseksi. Mainitun kirjan mukaan nykyinen kasvinjalostus palvelee ensisijaisesti teollista viljelyä ja tuottaa laajoilla markkinoilla myytäviä, koneellisen korjuun ja pitkän kuljetuksen kestäviä lajikkeita, jotka kypsyvät samanaikaisesti. Perinneviljelijä taas arvostaa tiettyihin ympäristöoloihin ajan mittaan sopeutuneita, maukkaita lajikkeita, joiden pitkä satokausi antaa tuoretta syötävää ja aikaa säilöntäpuuhiin.
Siementen keruu on erityisen tärkeää, jos sattuu saamaan haltuunsa harvinaista perinnelajiketta ja pystyy edistämään sen siementen säilymistä ja leviämistä. Puutarhakasvien monimuotoisuutta voi suojella myös ostamalla siemenensä vanhojen lajikkeiden ylläpitäjiltä ja välittäjiltä, joita ovat Suomessa ainakin Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry.
Miten se tehdään – ja miten ei
Monien hyötykasvien siemeniä on periaatteessa helppo kerätä loppukesästä talteen: esimerkiksi papuja, monia yrttejä, auringonkukkaa ja vihannesmaan suojelusenkeleitä kehäkukkaa ja köynnöskrassia. Vahingossa pellossa talvehtinut palsternakka tuottaa siementä vaikka koko kasvimaan kylvämiseen. Siemenet kerätään kuivalla säällä, niiden annetaan kuivahtaa, ne pakataan esim. kirjekuoreen, merkitään ja unohdetaan kevääseen asti. Hyvällä tuurilla ne itävät ja tuottavat ehtaa satoa.
Helppo on näköjään myös mokata. Ensimmäinen mokani liittyi lajikkeiden villiin risteytymiseen keskenään. Ei tullut mieleen ensimmäistäkään asiaa perinnöllisyysopista.
Viherhuoneessamme kasvoi toissa vuonna paria vihannespaprikalajiketta sekä mukavan tulisia Hot Stuff -chililajikkeita, joista keräsin siemenet talteen: punaisten, keltaisten ja oranssien chilien siemenet omiin kuoriinsa. Niistä kasvatin taimet, ja ylimääräiset taimet jaoin kavereille. Kesän mittaan aloin ihmetellä uusia chilejä: toiset polttavat kieltä, toisista ei löydy yhtään ytyä, ja muotokin vaihtelee oudosti. Kaverit kertoivat samaa.
Alussa mainitusta siemenkirjasta opin, että monenlaiset chili- ja vihannespaprikalajikkeet kuuluvat samaan lajiin (nämä olivat yleistä Capsicum annuum -lajia) ja voivat siten risteytyä keskenään. Niiden kukat hedelmöittävät yleensä itse itsensä, mutta lajikkeet risteytyvät, jos ötökät pääsevät pörräämään niiden välillä. Niin oli nytkin käynyt, ja hedelmistä tuli makean paprikan ja väkevien lajikkeiden sekasikiöitä. Sori kaverit – saatte jatkossa parempia taimia!
Toinen helppo moka on kerätä siemeniä F1-hybridilajikkeesta. Ne ovat kahden eri lajikkeen risteymiä, joiden jälkeläiset eivät peri vanhempiensa ominaisuuksia vaan saavat satunnaisesti aiempien sukupolvien piirteitä. Ei kannata.
Yritän vielä selvittää, ovatko viime vuonna keräämäni herkullisen ruusupavun (englantilainen Runner Bean) siemenet risteytyneet viereisten pensaspapujen kanssa (huh, eivät ole samaa lajia!) tai ovatko ne F1-hybridejä, kun siemenpussi ei kerro sitä. Ja millaisia lienevät tulevat härkäpapumme, jotka ovat vierekkäin kasvaneiden, samankaltaisten mutta ei-hybridilajikkeiden risteymiä?
Uudet siemenet on nyt tilattu, ja opiskelu jatkuu.
Siemenet säilyvät kuivassa ja pimeässä. Laatikosto löytyi kirpparilta.
* Suzanne Ashworth: Seed to Seed. Seed saving and Growing Techniques for Vegetable Gardeners. Seed Savers Exchange, 2002, USA. Kirja kertoo 160 vihanneslajista kaiken, mitä perinnelajikkeiden säilyttäjän tarvitsee tietää. Viljelyohjeista maan koillisosaan suunnatut soveltuvat Suomeenkin.
PS. Siementen kerääjille on suomenkielisiä ohjeita mm. Maatiainen ry:n sivuilla.
