Palsta-näyttely Espoon kulttuurikeskuksessa

Isoäiti ja tytär Palsta-näyttelystä 2012

Tervetuloa Espoon kulttuurikeskukseen Palstaviljelyn hurmaa -näyttelyyn tekemään kevään ensi kylvökset ja opettelemaan viljelyn niksit!

Valokuvaaja Sanni Seppo on kuvannut pääkaupunkiseudun viljelypalstoja ja haastatellut viljelijöitä. Palstaviljelyssä ei pelkkä hyöty ole merkityksellistä. Kun viljelijä hoitaa palstaa, palsta hoitaa viljelijää. Mullankaivajat ovat siis varsinaisia kullankaivajia!

Sannin lämminhenkiset valokuvat ovat esillä kulttuurikeskuksen näyttelytilassa 4. – 22.4.2012. Palstaviljelyn hurmaa -näyttelyssä kaikenikäiset kävijät pääsevät työntämään kätensä viljelylaarien multaan. Paikalta löytyy palstaviljelijän niksinurkka, vaarin ja muorin multalaari, kylvö- ja koulintapenkki, puutarhatyökalunurkkaus ynnä muuta multasormia kutkuttelevaa.

Tervetuloa tekemään kevään ensi kylvökset ja katsomaan, miten kevään ensimmäiset versot puskevat esiin! Kylvösten kasvua voi sitten valokuvata kotona tai päiväkodissa ja tuoda kuvat syksyllä kulttuurikeskuksessa järjestettävään ”sadonkorjuunäyttelyyn”. Aamupäivisin Palstaviljelyn hurmaa -näyttelyssä on mukana ikinuori vihermuori, joka voi häärätä pienten multasormien apuna.

Vapaa pääsy. Näyttely on auki kulttuurikeskuksen aukioloaikojen mukaan:
- ma–pe 9–21
- la 9–18
- su 9–15.

Pääsiäisen aikaan kulttuurikeskus on auki
- to 5.4. 9–18
- pe 6.4. kiinni
- la 7.4. auki 9–16
- su–ma 8.–9.4. kiinni.

Keväisin terveisin, Espoon kulttuurikeskus
Espoon kulttuurikeskus Kulttuuriaukio 2 02100 Espoo
www.espoo.fi/kulttuurikeskus
Lisätietoja näyttelystä: Helena Sarjakoski puh. 09 816 57501
(etunimi.sukunimi@espoo.fi).

PS. Naattinet on osallistunut näyttelyn siemen-, taimi- ja työkaluvarusteluun sekä yläkerroksen ”opetustaulujen” tekemiseen.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Sadonkorjuuaikaan

Vatut ja punaherukat mehumaijassa.

Sadonkorjuuaikaan en näköjään ehdi kirjoitella Naattinettiin, enkä taimikasvatus-, istutus-, kitkentä-, lannoitus- tms. puutarha-aikaan. No, jääköön kirjoittelu talvikausien harrastukseksi. Oikeastaan vasta lokakuussa alkavat kiireet hellittää, ja vain marras–helmikuu on toimettomampaa aikaa tällaiselle puutarhatontulle. Jos pois luetaan siis siemenluetteloiden selailu vuoden alussa.

Onhan Suomen kesä muutenkin niin valtavan ihana, ettei sitä kannata tuhlata sisätiloissa enemmän kuin on aivan pakko!

Suurkiitos Hanna Yli-Tepsalle, joka sai minutkin hetkeksi Naattinetin toimitukseen lähettämällä herkullisen tuntuisen naattireseptin. Se kelpaa vaikka tämän sivuston tunnusreseptiksi.

Naatitaan kaikista kesän antimista, niin kauan kuin niitä riittää!

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Puutarhasta ruokapöytään

Netti on ruokablogeja pullollaan, mutta aloitan silti tässä puutarhablogissa myös reseptiosaston. Se rakentuu hitaan sitkeästi kuten Naatti.net muutenkin. Kokoan tänne sellaisia itse viljeltyihin kasviksiin perustuvia reseptejä, jotka ovat meille maistuneet.

Viime aikojen pakkasissa on tarvittu lämpimiä ruokia, joten ensimmäiset reseptit ovat härkäpapupihvit jugurttikastikkeella ja lehtikaalikeitto (mukana muutakin lehtikaalin säilönnästä ja käytöstä).

Toivottavasti muutkin naatitte näistä ruoista!

Jauhosavikkasalaatti - © Auli Kilpeläinen

Muisto kesästä: jauhosavikkaa, rucolaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa ja raejuustoa.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Jätä kommentti

Vieraskuokka: Lisävalaistusta taimikasvatukseen

Chilintaimi – © Veikko RaikariTervehdys kaikki kasvien kasvatukseen hurahtaneet kanssaihmiset!

Heti alkuun kiitokset Aulille Naattinetistä, on se vaan hieno tällainen foorumi, jossa voidaan jakaa tietoja ja kokemuksia puutarhaharrastuksesta. Kannan siis korteni kekoon, mutta  muistutan, että tämän tekstin anti ei ole erityisen ”tieteellistä”, joten oikaisukommentit ovat suorastaan suotavia. Tiedon pihtaaminenhan on tunnetusti melkoinen synti. Laadin tämän kirjoituksen myös siksi, että selvitän asian mahdollisimman hyvin itselleni, joten siitä voi olla muillekin hyötyä. Tärkeää on ymmärtää, mitä tekee. Sitä paitsi, kirjoittaisinko tätä, vai menisinkö ulos… Siellä on kyllä yli kakskytä pakkasta… ja paljon lunta… tuuleekin… No, puita uuniin, kuppi teetä ja kirjoittamaan. Lue loppuun

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Valoa taimille

Ensimmäiset siemenet heräilevät uunin päällä, ja mielessä pyörii taas jokakeväinen kysymys: mistä hyvää lisävaloa pian esiin kurkistaville taimille? Aurinko ei vielä riitä, kauppapuutarhalta käytettynä ostettu suurpainenatriumlamppu lämmittää liikaa, ja varsinaiset kasvivalot maksavat mansikoita.

Suurpainenatriumlamppu

Kissankestävä taimisuoja ikkunan edessä, lisävalona suurpainenatriumlamppu.

Kasvi vaatii tietynlaisen valospektrin kasvaakseen hyvin: taimivaiheessa enemmän sinistä ja kukintavaiheessa enemmän punaista. Suurpainenatriumlamppu eli ”natikka” hehkuu paljon keltaista ja oranssia valoa, joten tämä osa valosta menee kasvin kannalta hukkaan. 400 watin tehollaan lamppu myös lämmittää taimitilaa liikaa.

Eräs puutarhakaverimme miettii rakentavansa valkoisista, punaisista ja sinisistä led-valoista paneelin, jonka sinistä ja punaista voisi säädellä. Ledit ovat energiatehokkaita, ja nauhoina tai listoina niitä saa kuulemma suhteellisen edullisesti. Odotettavissa on siis kevään uusi hitti, monivärinen taimidisko!

Toinen, mitä voisi kokeilla, on kipaista kirpputorilta loisteputkivalaisimia ja hankkia niihin loisteputkia. Ne eivät paljon lämpene, joten kasvit saavat niiden tehosta enemmän irti valona. Valkoinen valo -loisteputken spektri on kuulemma kasveille parempi kuin päivänvalo-loisteputken, ja niitä saa muutaman euron kappalehintaan. Ja sitten on vielä joitain uusia monimetallilamppuja…

Tämä kevät saattaa meillä mennä vielä ihmetellessä ja entiseen tapaan päivänvalon ja natikan yhdistelmällä:  Lisävalo ikkunan äärellä sijaitsevalle taimitilalle ajastetaan aamuksi ja illaksi ja keskipäivällä pidetään siesta, jota pidennetään auringonvalon lisääntyessä. Ellei sitten vähän diskovaloja ja hevimetallia sekaan…

Seuraamme mielenkiinnolla kaverimme tuotekehittelyä. Olisi myös kiva kuulla, millaista lisävalaistusta teiltä muilta löytyy tähän asiaan.

PS. Valokeskusteluja löytyy myös puutarha.netistä, esim. täältä tai täältä.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Sekaisin siemenistä

Siemenluetteloiden selailu alkuvuodesta on yleensä yhtä juhlaa, mutta tällä kertaa siitä meinasi tulla stressi. Tarkistin nimittäin samalla siemenvarastoja ja luin siementen keruusta ja säilytyksestä kertovaa kirjaa Seed to Seed*. Aloin aavistaa, että tähänastiset siementen keruuyritykseni eivät ole menneet ihan niin kuin Strömsössä…

Puutarhakasvien siemeniä – cc Auli Kilpeläinen

Puutarhasta kerättyjä hyöty- ja koristekasvien siemeniä takavasemmalta myötäpäivään: palsternakka, ruusupapu, härkäpapu, korianteri, paprika, köynnöskrassi, valkosipuli, auringonkukka, ruusupapu palkoineen.

Miksi vaivata päätään siementen keruulla? No onhan se omavaraista, jännää ja ehkä helppoakin, jos osaa… Mutta tärkeintä on, että siementen keruu on ikivanha taito ja tarpeen puutarhakasvien monimuotoisen perimän ylläpitämiseksi. Mainitun kirjan mukaan nykyinen kasvinjalostus palvelee ensisijaisesti teollista viljelyä ja tuottaa laajoilla markkinoilla myytäviä, koneellisen korjuun ja pitkän kuljetuksen kestäviä lajikkeita, jotka kypsyvät samanaikaisesti. Perinneviljelijä taas arvostaa tiettyihin ympäristöoloihin ajan mittaan sopeutuneita, maukkaita lajikkeita, joiden pitkä satokausi antaa tuoretta syötävää ja aikaa säilöntäpuuhiin.

Siementen keruu on erityisen tärkeää, jos sattuu saamaan haltuunsa harvinaista perinnelajiketta ja pystyy edistämään sen siementen säilymistä ja leviämistä. Puutarhakasvien monimuotoisuutta voi suojella myös ostamalla siemenensä vanhojen lajikkeiden ylläpitäjiltä ja välittäjiltä, joita ovat Suomessa ainakin Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry.

Miten se tehdään – ja miten ei

Monien hyötykasvien siemeniä on periaatteessa helppo kerätä loppukesästä talteen: esimerkiksi papuja, monia yrttejä, auringonkukkaa ja vihannesmaan suojelusenkeleitä kehäkukkaa ja köynnöskrassia. Vahingossa pellossa talvehtinut palsternakka tuottaa siementä vaikka koko kasvimaan kylvämiseen. Siemenet kerätään kuivalla säällä, niiden annetaan kuivahtaa, ne pakataan esim. kirjekuoreen, merkitään ja unohdetaan kevääseen asti. Hyvällä tuurilla ne itävät ja tuottavat ehtaa satoa.

Helppo on näköjään myös mokata. Ensimmäinen mokani liittyi lajikkeiden villiin risteytymiseen keskenään. Ei tullut mieleen ensimmäistäkään asiaa perinnöllisyysopista.

Viherhuoneessamme kasvoi toissa vuonna paria vihannespaprikalajiketta sekä mukavan tulisia Hot Stuff -chililajikkeita, joista keräsin siemenet talteen: punaisten, keltaisten ja oranssien chilien siemenet omiin kuoriinsa. Niistä kasvatin taimet, ja ylimääräiset taimet jaoin kavereille. Kesän mittaan aloin ihmetellä uusia chilejä: toiset polttavat kieltä, toisista ei löydy yhtään ytyä, ja muotokin vaihtelee oudosti. Kaverit kertoivat samaa.

Alussa mainitusta siemenkirjasta opin, että monenlaiset chili- ja vihannespaprikalajikkeet kuuluvat samaan lajiin (nämä olivat yleistä Capsicum annuum -lajia) ja voivat siten risteytyä keskenään. Niiden kukat hedelmöittävät yleensä itse itsensä, mutta lajikkeet risteytyvät, jos ötökät pääsevät pörräämään niiden välillä. Niin oli nytkin käynyt, ja hedelmistä tuli makean paprikan ja väkevien lajikkeiden sekasikiöitä. Sori kaverit – saatte jatkossa parempia taimia!

Toinen helppo moka on kerätä siemeniä F1-hybridilajikkeesta. Ne ovat kahden eri lajikkeen risteymiä, joiden jälkeläiset eivät peri vanhempiensa ominaisuuksia vaan saavat satunnaisesti aiempien sukupolvien piirteitä. Ei kannata.

Yritän vielä selvittää, ovatko viime vuonna keräämäni herkullisen ruusupavun (englantilainen Runner Bean) siemenet risteytyneet viereisten pensaspapujen kanssa (huh, eivät ole samaa lajia!) tai ovatko ne F1-hybridejä, kun siemenpussi ei kerro sitä. Ja millaisia lienevät tulevat härkäpapumme, jotka ovat vierekkäin kasvaneiden, samankaltaisten mutta ei-hybridilajikkeiden risteymiä?

Uudet siemenet on nyt tilattu, ja opiskelu jatkuu.

Siemenlaatikosto – cc Auli Kilpeläinen

Siemenet säilyvät kuivassa ja pimeässä. Laatikosto löytyi kirpparilta.

* Suzanne Ashworth: Seed to Seed. Seed saving and Growing Techniques for Vegetable Gardeners. Seed Savers Exchange, 2002, USA. Kirja kertoo 160 vihanneslajista kaiken, mitä perinnelajikkeiden säilyttäjän tarvitsee tietää. Viljelyohjeista maan koillisosaan suunnatut soveltuvat Suomeenkin.

PS. Siementen kerääjille on suomenkielisiä ohjeita mm. Maatiainen ry:n sivuilla.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , , , , , | 7 kommenttia

Lämpimiä ajatuksia kylmäkellarista

Paprika talvella ikkunalla - cc Auli Kilpeläinen

Satokautta voi pidentää myös nostamalla kasveja syksyllä sisätiloihin. Tämä kaksivuotias paprikaveteraani asui kesän viherhuoneessa altakasteluruukussa ja tuotti satoa vielä sisälläkin marras-joulukuussa.

Hyvä kylmäkellari on omavaraisessa vihannesviljelyssä yhtä tärkeä asia kuin komposti. Tajusin tämän luettuani joululahjaksi saadun amerikkalaisen kellarikirjan Root cellaring – Natural cold storage of fruits & vegetables.

Johdannossa todetaan hauskasti: ”Our children …. should enter adulthood with a basic knowledge of how to store food over winter without the cooperation of a nuclear power plant a hundred miles away. Every animal in the forest is taught this skill; we owe our children no less.”

Kirja ei rajoitu kellarien rakennusohjeisiin vaan käsittelee koko viljelyprosessia sadon maksimaalisen hyödyntämisen näkökulmasta. Viljelylajikkeiden valinta, kasvuolot, kylvö- ja korjuuajankohta vaikuttavat kaikki siihen, miten pitkälle talveen omasta puutarhasta riittää monipuolista tuoretta ravintoa. Yksityiskohtaisia, lajeittaisia ohjeita pystyy melko helposti soveltamaan Suomen olosuhteisiin.

Opin esimerkiksi, että:
- runsas kaliumpitoisuus viljelymaassa parantaa hedelmien ja vihannesten säilyvyyttä varastossa (päinvastoin kuin ylenpalttinen typpi)
- siemenestä asti kasvatetut sipulit säilyvät hyvin
- parsakaali on parempilaatuista syksyn viileydessä kuin kesällä kypsyneenä, joten säilöttävä parsakaalisato kannattaa ajoittaa syksyksi, laittoi sen sitten kellariin tai pakastimeen (kellarissa se säilyy vain pari viikkoa)
- kosteutta kaipaavia juureksia voi säilyttää kellarissa turpeen sijaan esim. kosteahkossa sahanpurussa tai hiekassa (ja näin välttää soita tuhoavaa turpeen käyttöä)
- ruusukaalin ja palsternakan maku paranee valtavasti parin pakkasyön jälkeen
- kurpitsat säilyvät pidempään, kun niiden kannan jättää kiinni hedelmään.

Taidan kokeilla näitä vinkkejä ensi satokautena. Löytyyköhän kirjan säilyviksi mainostamia lajikkeita tutuista siemenluetteloista, joita kohta pääsee selaamaan?

Purjo ja kesäkurpitsa sadonkorjuuvaiheessa – cc Auli Kilpeläinen

Kesäkurpitsat säilyvät viileässä kellarissa jopa kuukausia, samoin purjot kosteahkoon väliaineeseen istutettuina. Tällainen hajonnut purjo säilyy huonosti ja kannattaa käyttää pian.

PS. Kasvikset.fi-sivustolla on hyvä luettelo eri vihannesten säilytykseen sopivasta kosteudesta ja lämpötilasta.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , , , | 4 kommenttia

Hyvää talvipäivänseisausta!

Kasvihuoneen runko talvella. Kuva: cc Touko Leinonen.

Aloitan naattinetin pidon talvipäivänseisauksena, joka on uuden kasvukauden alku. Kaikki uinuu vielä siemenenä ja lumen alla, mutta kasvun tuova auringon valo alkaa nyt lisääntyä. Itsekin olen vielä puoliksi talvihorroksessa. Puutarhassa käyn välillä tiputtelemassa lumet kasvihuoneen katolta.

Omena- ja kirsikkapuiden taimien ympärillä pitäisi nyt polkea lumi tiiviiksi, elleivät vesimyyrät jo olisi taimia tuhonneet. Kun näin on käynyt, niin eipä tarvitse tehdä sitäkään.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Avainsanat: , , | 3 kommenttia