Doñanan kosteikko – kuuluisa maailmanperintökohde Etelä-Espanjassa – on niin laaja, että siitä riittäisi tarinaa moneen juttuun. Tässä jutussa kerron Doñanan luonnosta ja sen tutkimisesta ja annan vihjeitä niille, jotka aikovat vierailla Doñanassa.
Kosteikon loi aikoinaan Andalusian valtavirta Guadalquivir lukuisine sivuhaaroineen. Sen päähaara on edelleen leveä joki, jota pitkin valtamerialukset lipuvat ylös sisämaassa sijaitsevaan Sevillan satamaan asti.
Liikkuvien dyynien rivistö erottaa kosteikkoalueen merestä. Laukkaneilikoita dyynin merenpuoleisella rinteellä.
Valtava kosteikkoalue kasvoi alavalle rannikolle, kun merenrannan hiekkadyynit patosivat Guadalquivirin vesiä. Kosteikko saa nykyisin arviolta puolet vesistä sateena ja puolet jokien tuomana.
Kosteikko on välillä kuivillaan
Vedet määräävät kaikesta kosteikon elämästä: niin maanpäälliset kuin maanalaiset vedet, niiden määrä sekä puhtaus. Osan vuotta monet kosteikon alueet ja lammet ovat kuivillaan. Osa niistä on suolaisempia ja osa makeampia, ja pitoisuudet vaihtelevat sateisuuden mukaan. Jotkin joet ja lammet ovat veden puutteessa umpeutuneet ja muuttuneet pysyvästi pensastoksi.
Monet kosteikon joet on padottu maatalouden tarpeisiin, ja etenkin alueen itäosaan on perustettu laajoja riisipeltoja, kalankasvattamoja ja suola–altaita. Muutamat sivujoet kansallispuiston alueella on ennallistettu, ja osia aiemmin kuivatuista alueista on näin palautettu luonnontilaan.
Luontoseurantaa hevosilla ja droneilla
Luis Santamaría johtaa Doñanan biologisen aseman pitkäaikaisseurannanohjelmia, jotka paljastavat kosteikkoluonnossa tapahtuvat muutokset.
Seurantaohjelmilla tarkkaillaan alueen eläimistöä, kasvistoa, veden laatua ja kiertoa sekä hiilensidontaa. Pitkäaikaisin seuranta on lintulaskenta, jota on tehty vuodesta 1975. Tehtävä on vaativa, sillä lintuja lasketaan käyvän alueella vuosittain satoja tuhansia.
Taveja ja lapasorsia lintujärvellä dyynien takana.
– Koulutamme uusia laskijoita levittämällä pöydälle ison määrän papuja, joiden avulla he opettelevat nopeasti arvioimaan määriä. Linnut pitää laskea valtavista parvista sadan tai tuhannen yksikköinä.
Lintujen tarkkailua Doñanan biologisen aseman observatoriossa.
Ilveksen, ketun, mangustin, villisian ja sivettikissan jälkiä lasketaan hiekkaan avatuilta palokujilta. Perhosia ja muita hyönteisiä lasketaan linjalaskennoin kävellen, varpuslintuja linja- ja pistelaskennoin.
Ilmalaskentoja täydennetään maanpäällisellä tarkkailulla, kun laji elää yhdyskuntina tai on harvinainen tai vaikeasti tunnistettava. Kosteilla alueilla osa laskennoista täytyy suorittaa ratsain. Biologinen asema käyttää tähän tarkoitukseen retuertanhevosia, jotka ovat suolla kulkemiseen sopeutunutta alkuperäisrotua. Päävastuu rodun säilyttämisestä on Doñanan biologisella asemalla.
Doñana kuuluu kansainväliseen ilmakehän tutkimusverkostoon.
– Otamme jatkuvasti käyttöön myös uutta teknologiaa, kuten droneja pesimäyhdyskuntien HD-kuvaukseen. Drone- ja satelliittikuvilla seurataan muun muassa karjan laidunten tilaa sekä katajikkojen kasvua ja automaattisilla fenologiakameroilla kasvien vihertymistä. Nämä tiedot varmistetaan aina vertaamalla niitä maastossa kerättyihin.
Luis Santamaría on tutkinut Doñanaa pitkään. Tästä on hävinnyt järvi, kun kosteikon vedet ovat ehtyneet.
Rikas lajisto auttaa kestämään muutoksia
Biologisen asemalla on seurannan lisäksi monipuoliset tehtävät kansainvälisen perus- ja sovelletun tutkimuksen parissa. Yksi osasto tutkii erityisesti kosteikkolajien ekologiaa ja suojelua.
Siniharakka Acebuche-järven rannalla.
– Asema osallistuu useisiin suojeluhankkeisiin, muun muassa pronssi-iibisten, pantteri-ilvesten, mehiläissyöjien ja jättiläislepakoiden suojeluun. Korkkitammistot ovat erityissuojelussa, koska tammi on suuren lajikirjon koti ja koska ylilaidunnus ja pohjaveden hupeneminen vaikeuttavat tammen lisääntymistä, kertoo Santamaría.
Korkkitammen terhot maistuvat villisioille, peuroille ja monille muille.
Saksanhirvet illansuussa Doñanan dyyneillä.
Tietoa myös talouselämälle
Doñanan biologisen tutkimusaseman yksi tavoite on tuottaa tietoa, jonka avulla alueen moninainen taloudellinen toiminta sopeutetaan ihmistoiminnan kiihdyttämiin luonnon muutoksiin. – Tällaiset parannukset ovat hitaita, mutta edistystä on tapahtunut, sanoo Luis Santamaría.
Doñanan biologinen asema kansallispuiston ydinalueella laajan kosteikon reunalla.
WWF:n ja kauppaketjujen mansikkakampanjan tuloksena alueen mansikanviljelyssä on vähennetty veden ja torjunta-aineiden käyttöä. Mansikka on Doñanan alueen pääasiallinen viljelykasvi, ja lisäksi alueella viljellään puuvillaa, riisiä ja allaskaloja. Viimeksi mainituille vesien tila on tärkeää, ja kalantuotantoa on saatu sovitetuksi yhteen villin luonnon kanssa.
Santamaría yhtyy WWF:n huoleen siitä, miten marjanviljelyn vedenotto kosteikon valuma-alueella häiritsee kansallispuiston ekosysteemeitä. – Osa viljelijöistä on panostanut huomattavasti vedenkulutuksen ja torjunta-aineiden käytön vähentämiseen. Viranomaisten tulisi nyt varmistaa, etteivät laittomat viljelijät pilaa kestävään viljelyyn pyrkivien työtä.
Läheisillä riisiviljelmillä on saatu aikaan parannuksia säädösten avulla, ja parannuksia saataisiin vielä lisää, jos säädösten toimeenpanoa tehostettaisiin.
Tuhannet kosteikkohehtaarit, joilla ennen kasvatettiin karjaa, on säädösten edellyttämänä muutettu kaloja ja äyriäisiä tuottaviksi luonnonravintoaltaiksi. Altaiden vesiä säädellään niin, että kasvillisuus ja pieneliöstö menestyvät ja tuottavat ravintoa kaloille ja tuhansille vesilinnuille.
Pikku-uikku Acebuche-järvellä.
Valtaosa eräästä viljelyä varten 1960-luvulla ojitetusta suurtilasta, Veta la Palmasta, ennallistettiin luonnonkosteikoiksi ja luonnonravintoaltaiksi. Tilasta tuli yksi Doñanan huomattavimmista lintukohteista, jossa ruokailee tuhansia vesilintuja, kahlaajia ja vaaleanpunaisia flamingoja.
Dyynirivistön takaa näkyy vilahdus Atlantin valtamerestä.
Kuluttajan valinnatkin suojelevat kosteikkoa
Kevään ensimmäiset mansikat tulevat Suomeen Espanjasta ja siellä etenkin Doñanasta. Niitä ostaessa voi lähettää kauppiaan kautta toiveen, että kauppaketju selvittää mansikoiden tuotantopaikan ja hankkii tarvittaessa lisätietoja WWF:ltä.
Riisipuuron keittäjä taasen voi löytää kaupasta Doñanan alueella tuotettua luomuriisiä. Riisiä pidetään yleisesti ilmastopahiksena, mutta eurooppalainen luomuriisi on selvästi keskivertoa luontoystävällisempi vaihtoehto: ilman pahoja torjunta-aineita eikä niin kaukaa kuljetettua. Sadonkorjuun jälkeen linnut pääsevät talvehtimaan ja ruokailemaan riisipelloille.
Punapyitä vipeltää Doñanan kuivemmilla hiekkakankailla.
Jättikosteikon vuosi
Kosteikon elämä perustuu vuodenkierron mukaiseen vesien rytmiin. Osan vuotta monet kosteikon alueet ovat kuivillaan. Sateet sekä kaikki, mitä jokien valuma-alueella tapahtuu, vaikuttavat kosteikon elämään.
Saksanhirvet laiduntavat pensaikossa illansuussa.
Merkkitapahtumia Doñanan vuodessa
Lähde: José Antonio Valverden luontokeskus
Syyskuu: Saksanhirvien kiima
Lokakuu: Kuusipeurojen kiima
Marraskuu: Ensimmäiset hanhet saapuvat
Joulukuu: Vesi nousee suolla
Tammikuu: Suo muuttuu mereksi
Helmikuu: Aurinko lämmittää vettä
Maaliskuu: Sarat ja osmankäämit versovat
Huhtikuu: Marskimaa vihertää jälleen
Toukokuu: Suo on täynnä elämää
Kesäkuu: Veden pinta laskee
Heinäkuu: Tulvalammikot kuivuvat
Elokuu: Maa halkeilee kuivuudesta
Vierailulle Doñanaan
Doñanan luontoalue sijaitsee Etelä-Espanjassa Atlantin rannikolla lähellä Sevillan kaupunkia ja Portugalin rajaa. Se koostuu kansallispuistosta ja sitä eri puolilla ympäröivästä luontopuistosta.
Karjaa laiduntaa harvakseltaan Doñanan marskimailla merenrantadyynien takana. Kuusipeurat pitävät etäisyyttä kulkijoihin.
Itse kansallispuistoon (parque nacional) on yleisöltä pääsy pääosin kielletty. Alueella saavat kulkea vain puistonhoitajat, tutkijat, valtuutetut luonto-oppaat asiakkaineen ja muutaman perinteisen karjatilan hoitajat.
Luontopuistossa (parque natural) puolestaan on monenlaista elinkeinotoimintaa, kyliä, viljelyksiä ja turismia. Luontopuisto muodostaa suojavyöhykkeen tiukasti suojellun kansallispuiston ympärille. Siellä on paikallisten asukkaiden ja turistien suosimia luontokeitaita, joissa käydään piknikillä ja ihailemassa luontoa.
Luontopuiston (vas.) ja kansallispuiston (oik.) raja erottuu Doñanassa selvästi ylilaidunnuksen vuoksi.
Kansallispuiston liepeillä on joitakin omalaatuisia taajamia:
– Matalascañas: kesäisin suosittu mutta talvisin aavemaisen hiljainen rantaloma-alue
Vanhan vartiotornin rauniot Matalascañasin lomakylän rannalla.
– El Rocío: villinlännen tyylinen pyhiinvaelluskohde, jonka kaikki kadut ovat asfaltoimattomia hevosilla saapuvien pyhiinvaeltajien vuoksi
Pyhiinvaeltajien veljeskuntien majataloja El Rocíossa. Kylä elää tuhansien vuosittain käyvien pyhiinvaeltajien varassa.
– Isla Mayor: riisinviljelijöiden kylä keskellä laajoja suoalueita.
Opastuskeskukset avuksi
Doñanan luontoon pääsee parhaiten tutustumaan puiston opastuskeskuksista ja Birdlifen lintukeskuksesta. Esimerkiksi:
– Acebuche-opastuskeskus: luontonäyttely, 1,5 ja 3,5 km luontopolut ja useita lintujen tarkkailumajoja, omansa esimerkiksi haikaroille ja nokikanoille. Vähävetisenä aikana osa kosteikoista kuivina. Kolmisen kilometriä Matalascañasin loma-alueelta.
Acebuche-järvi hiljaiseen aikaan loppusyksystä.
Lintupiilo Acebuche-järven rannalla opastuskeskuksen lähellä.
Doñanan ikoniset lajit, uhanalaiset ja suojellut pantteri-ilves ja iberiankeisarikotka olivat aikoinaan haluttuja metsästyssaaliita. Kuva Acebrón-palatsista.
– Acebrón-opastuskeskus: etnografinen näyttely hienossa palatsissa, laajat luontokoulutilat ja parin kilometrin luontopolku Rocina-joen ympäristössä. Vehreää, monipuolista kosteikkoa ja korkkitammimetsää. Noin seitsemän kilometriä El Rocíon kylästä.
Acebrón-palatsissa, vanhassa metsästysmajassa, toimii nykyisin kansatieteellinen museo ja luonto-opastuskeskus.
– La Rocina-opastuskeskus: monipuolinen jokirannan luontopolku ja tietoa El Rocíon pyhiinvaelluksesta. Noin kilometrin päässä El Rocíon kylästä.
– Puiston perustajan mukaan nimetty José Antonio Valverde –opastuskeskus: luontonäyttely, hieno tarkkailupaikka kunnostetun kosteikon äärellä keskellä laajoja suoalueita. Ajomatka 25 km asfaltoimatonta tietä esim. Isla Mayorin taajamasta, tien kunto varmistettava etukäteen.
– Fabrica de Hielo -opastuskeskus Guadalquivir-joen suistossa Sanlúcar de Barramedan kaupungissa: eläin- ja kasvinäyttely, myös kulttuurihistoriaa.
– SEO Birdlifen lintukeskus El Rocíossa: hyvä tarkkailupaikka, opastusmateriaaleja monella kielellä (myös suomeksi!), lintuhavaintolista lähes 300 lajista, joita paikalla voi nähdä.
Kosteikkoa SEO Birdlifen lintukeskuksen edessä El Rocíon kylässä.
Luontopuistossa on luontopolkuja ja pyöräilyreittejä muuallakin. Rannikon dyyneille saa mennä kävelemään vapaasti myös kansallispuiston alueella Matalascañasta kaakkoon, kunhan pysyy 100 metriä leveällä rantakaistaleella.
Valtuutetut luonto-oppaat järjestävät kansallispuistoon opastettuja retkiä ympäri vuoden. Retkelle voi lähteä jalan, pyöräillen, ratsain tai maastoautolla. Retket on varattava etukäteen, koska kävijöiden määrä on rajoitettu.
Andalusian hallinto suosittelee Doñanassa vierailua syksyisin ja talvisin, koska silloin alueella ei ole ruuhkaa, lämpötila on miellyttävä ja talvehtivien lintujen tarkkailu käy helposti.
Retuertanhevoset ovat alkuperäislajia, jonka suojelun päävastuu on Doñanan biologisella asemalla.
Doñana numeroina
Sijainti: Atlantin rannikolla Etelä-Espanjan Andalusiassa, Huelvan, Sevillan ja Cádizin maakunnissa
Pinta-ala: Noin 1100 km2, josta noin puolet kansallispuistoa ja puolet luontopuistoa
Korkeus merenpinnasta: 0–40 m
Lajistoa: Noin 1300 kasvilajia, joista 170 kotoperäisiä. Noin 2000 eläinlajia.
Asukkaita seudulla: noin 200 000
Pääelinkeinot: maanviljely ja turismi
Keskilämpötilat: 4,6ºC– 32,6ºC (tammikuu–heinäkuu).
Kattohaikarat pesivät Doñanan biologisen aseman pihapiirissä.
Rengastushavainnot Doñanasta
Suomessa rengastettuja lintuja on havaittu Doñanan alueella näistä 28 lajista.
Lähde: LUOMUS, Rengastustoimisto 2019
- Merimetso
- Merihanhi
- Lapasorsa
- Ruskosuohaukka
- Hiirihaukka
- Kalasääski
- Muuttohaukka
- Kurki
- Tylli
- Tundrakurmitsa
- Töyhtöhyyppä
- Pikkusirri
- Suosirri
- Punajalkaviklo
- Karikukko
- Naurulokki
- Räyskä
- Kalatiira
- Niittykirvinen
- Punarinta
- Leppälintu
- Pensastasku
- Räkättirastas
- Laulurastas
- Punakylkirastas
- Rytikerttunen
- Kirjosieppo
- Peippo.
Teksti: Auli Kilpeläinen
Kuvat: Auli Kilpeläinen ja Seppo Leinonen
Lisää kuvia ja luontoasiaa Doñanasta:
Doñana osa II – Mansikat uhkaavat maailmanperintökohdetta – 2019
Ecologists Defend the Invaluable Doñana Wetland – 2018
The Invaluable Doñana Wetland Facing Threat of Drought – 2019
- Kiss my Turku – osa 1* Turku matkalla hiilineutraaliuteen – 2022
- Kiss my Turku – osa 2 Energiaa juoma- ja jätevesistä – 2022
- Kiss my Turku – osa 3 ”Rätei ja lumpui” Turkuun koko Suomesta – 2022
- Kiss my Turku – osa 4* Föri, vankilahotelli, Börs ja muuta hauskaa – 2022
- Kunnat ja seurakunnat yhdessä ilmastotyöhön – 2021
- Ympäristöystävällisen ilmalämpöpumpun valinta – 2020
- Jouluksi 2021 uuteen kotiin Orivedelle – 2020
- Oriveden muovipilotissa hyvä välitulos – 2020
- Doñana osa I – Meren ja jokien rakentama luontoparatiisi – 2019
- Doñana osa II – Mansikat uhkaavat maailmanperintökohdetta – 2019
- Viron Pärnujoki vapautuu lohijoeksi – 2019
- Toivoa ilmakehälle uusista kylmäaineista – 2019
- Neonikotinoidit – Miljardisosatkin liikaa hyönteisille – 2019
- Barcelona päätti vihertyä – 2017
- Hirviökurpitsa – 2017
- Orivedellä kaksi Suomen sadasta luontohelmestä – 2016
- Kevyempi ruokakassi – 2016
- Kaarnan alla kuhisee – 2016
- Helpotusta hätään ja ravinteita peltoon – 2015
- Kännykkä avuksi kylpyhuoneeseen – 2014
- Aurinkoenergia veti joukon sisälle aurinkoisena syyspäivänä – 2014
- Terveyttä luonnosta monen tieteen voimin – Argumenta-hanke – 2014
- Ilmastopyöräilijä levähti Orivedellä – 2012
- Siitaman niityllä suojellaan perinnemaisemaa ja harvinaisia noidanlukkoja – 2012
- Luomuala kokeilee uutta jakeluketjua – 2012
- Uiherlanlahdelle ehdolla uusi kunnostustapa – 2012