(Julkaistu Oriveden Sanomissa 25.1.2017 ja Hyötykasviyhdistyksen Pähkylässä 2/2017)
Sen ihan viattoman näköiset siemenet löytyivät sattumalta Turun kasvitieteellisestä puutarhasta. Suomalaiseksi nimeksi selvisi viikunakurpitsa.
Hirviökurpitsan lonkerot alkoivat valloittaa maailmaa.
Kylvö maaliskuussa oli liian varhaista kurpitsoille, mutta kasvattaja halusi pontevan taimen mukaan kansalaisopiston kevään taimipiiriin. Taimet ponnahtivatkin esiin lämmiteltyään muutaman päivän kosteassa mullassa vesivaraajan lämmössä.
Ikkunan äärellä taimet kasvoivat silmissä. Ne ojentelivat kärhiään eri suuntiin, kietoutuivat naapurikasveihin ja kurottelivat aina eteenpäin. Pianko ne ryömivät ulos savupiipusta kurkkimaan kylmään kevätsäähän: joko päästään ulos?
Yksi taimi osallistui taimipiirin kokoontumisiinkin mutta kyllästyi luokkahuoneen jorinoihin: kaiken maailman siementen jakoa, lisävalaisimia ja lannoitusta… Ja työlästäkin sen oli ahtautua auton penkille lonkeroineen.
Viikunakurpitsa vasemmalla taimipiirin näyttelypöydällä.
Kirjaston näyttelyssä huhtikuussa kurpitsa sentään pääsi rehentelemään taimipiirin pöydän suurimpana ja kauneimpana. Kasvattaja tosin mietti, että turhaan isottelet; ei kookas taimi voi selviytyä ulos istutuksesta.
Sekin aika tuli, että taimi rönsyineen pääsi toukokuun lämpimillä kasvimaalle pienen hevoskompostin päätyyn. Harsojen alla se tarkeni kylmät yöt. Mutta sitten tuli aurinko, johon taimi ei ollut tottunut, ja porotti rehevät lehdet kuoliaiksi.
Tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän. Kurpitsa oli varastoinut voimiaan juuripaakkuun, ja sieltä se alkoi työntää kompostin pintaan pientä lehteä ja versoa. Kasvattaja kasteli kompostia, ja kurpitsa oikoi versojaan ja venytteli lonkeroitaan.
Kesä ja kurpitsan lonkerot etenivät eikä niitä pysäyttänyt mikään: eivät rankkasateet, ei pelto-oja, ei sankka vatukko eikä telineellä kiipeilevä ruusupapuviidakko. Kymmenine sitkeine lonkeroineen hirviökurpitsa kiipesi kaiken yli ja valtasi puolen aaria pellon päästä ja lisää ympäriltä.
Osa viikunakurpitsan sadosta, jota löytyi pitkälle syksyyn kasvimaalta ja lähiympäristöstä: ojista, vattupensaikosta, paputelineeltä…
Neli–kuusikiloisia viikunakurpitsan möllyköitä kypsyi kesän lopulla yhteensä kolmekymmentä kappaletta. Kaikki lähtöisin yhdestä pienestä siemenestä!
Viikunakurpitsa jälkiruokana ja kulhona.
Viikunakurpitsa, Cucurbita ficifolia, on kotoisin Latinalaisesta Amerikasta, ja sitä kasvatetaan eri puolilla maailmaa, lämpimissä maissa myös monivuotisena. Siitä käytetään hedelmiä, siemeniä ja versoja. Hedelmistä tehdään esimerkiksi suosittua makeaa ”enkelintukkahilloa” (Cabello de Ángel).
PS. Myöhemmin huomattua: Oikea kylvöpäivä ei ollut maaliskuussa vaan jo 7.2. eli todellakin liian aikaisin. Sitä saa, mitä ja milloin kylvää!
Teksti ja kuvat: Auli Kilpeläinen
