Viikunakurpitsa sai viime kesänä hirviökurpitsan kunnianimen. Yksi taimi tuotti 30 isoa kurpitsaa, joille saikin miettiä käyttöä. Onneksi kurpitsat säilyivät hyvin viileässä portaikossa. Eräs kirjallisuuslähde lupaa niiden säilyvän hyvissä oloissa jopa kolme vuotta.
Viikunakurpitsa jälkiruokana ja kulhona.
Viikunakurpitsaa voi käyttää koristeena ja/tai syödä raakana tai kypsennettynä. Ruokaa siitä on helppo tehdä näin:
Pilko kurpitsa vankalla veitsellä kuorineen noin 8 palaksi. Ota talteen siemeniä tulevia kylvöjä varten. Keitä palat vähässä vedessä isossa kattilassa kuoripuoli ylöspäin, kunnes ne pehmenevät hyvin (30–50 min). Nosta vedestä ja anna jäähtyä.
Kypsä malto irtoaa helposti käsin ohuesta ja kovasta kuoresta, samoin siemenet saat helposti erikseen. Laita kuoret ja keitetyt siemenet kompostiin. Painele siivilässä liiat vedet pois mallosta.
Voit käyttää maltoa esim. kurpitsapiirakkaan tai keittoon soseutettuna ruokakerman, tuorejuuston tms. kanssa.
Espanjankielisessä kulttuurissa suosittu makea enkelintukkahillo (Cabello de Ángel) tehdään näin:
Laita kattilaan malto ja painoltaan saman verran sokeria. Keitä niitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes massa kiinteytyy. Hillon on tarkoitus jäädä säikeiseksi, ”enkelin tukaksi”. Mausta sopivasti sitruunanmehulla.
Hillo säilyy puhtaissa lasipurkeissa viileässä hyvin ja on herkullista esim. paahtoleivän päällä, puuron kanssa tai täytekakussa.
Tietoa viikunakurpitsasta englanniksi Wikipediassa.
Enkelintukkahillon ohje Youtubessa on espanjaksi, mutta sen ymmärtää ihan kuvastakin.
