Piirin viimeisessä tapaamisessa ihailtiin piiriläisten uusia taimikuvia ja herkuteltiin: härkäpaputahnaa, kurpitsahilloa ja tämänkeväistä basilikapestoa siman ja italianleipien kera. Nam!
Lisäksi vaihdettiin kuulumisia lantakasojen tiimoilta. Varhaisvihannesten ja kaalintaimien kasvatukseen kootut lantakasat eivät nimittäin ole lämmenneet toivotusti, ainakaan kaikilla. Syynä ehkä huhtikuun melko hyiset kelit.
Hyviä ohjeita löytyi taas vanhasta kirjasta: Frans Salosen ja Arvo Haapasen ”Uusi puutarhakirja” vuodelta 1952. Lantalavan perusohje on, että lämpimänä käyvän lantakasan päälle ja osin sisään laitetaan lautakehikko, jonka päälle sopivan kokoinen ikkunalasi suojaksi kevään kylmiltä.
Ns. patterilava voidaan panna kuntoon jo tammi–helmikuussa, mutta tavallisimmin tällaisia lavoja kunnostetaan vasta maalis–huhtikuussa. Keväämmällä lavoja onkin paljon helpompi hoitaa kuin varsinaisina talvikuukausina. Aloittelijain ei olekaan viisasta yrittää valmistaa lavaa kovin aikaisin …
Jos lantaa on vähän, voidaan siihen sekoittaa runsaasti lehtiä, olkia, heinänkarikkeita tms. …
Jonkin ajan kuluttua, kun kasa on hyvin lämmennyt, sekoitetaan se pohjaa myöten lantatadikolla. Käännettäessä on huolehdittava siitä, että kaikki enemmän tai vähemmän palaneet ainekset sekoittuvat hyvin toisiinsa. Sen jälkeen annetaan lannan kasassa palaa siksi, kunnes sen alkuperäinen vaalea väri on käynyt tummanruskeaksi …
Syystä tai toisesta voi lanta pysyä jatkuvasti kylmänä, voipa se kovien pakkasten aikana jopa jäätyäkin. Lannan kylmänä pysyminen johtuu usein siitä, että se on liian kuivaa. Varsin pieni lantakasa ei myöskään talvella helposti lämpene, mutta keväällä on asianlaita jo toisin …
Lantakasaan, joka kuivuuden vuoksi pysyy kylmänä, kaivetaan muutamia matalia kuoppia, joihin kaadetaan runsaasti kuumaa vettä. Mutta sellaiseen lantaan, joka riittävästä kosteudesta huolimatta ei ala palaa, upotetaan noin metrin välein hehkuvan kuumiksi kuumennettuja tiilikiviä …
Usein asia voidaan auttaa sillä, että lantakasan eri kohtiin sekoitetaan ”pesäkkeinä” palavaa hevosenlantaa …
Kun lava muutaman vuorokauden kuluttua lämpöalustan valmistumisen jälkeen alkaa tuntua huomattavan lämpimältä, pannaan sinne multaa 15–30 cm:n paksuudelta. Siemenkylvöille, pistokkaille ja pienille taimille ei mullan pinta tasoituksen jälkeen saisi olla 10–12 cm etäämmällä ikkunalasista …
Näillä ohjeilla oma lantakasani hyrähti lopulta hereille, ja siinä alkoi vipeltää pikkuruisia ötököitä – selvä elonmerkki!
Sain myös muilta taimipiiriläisiltä kuvia heidän upeista lantalavoistaan ja -kuormistaan. Ja Terhiltä sain peräti säkillisen sitä itseään, ”lämpimäisiä” suoraan tallista. Että voikin ihminen ilahtua kakasta ja kakkakuvista. Eivät ole jätettä ne, vaan elinvoimaa uuden kasvun ihmeelle!
Suurkiitos kaikille taimipiiriläisille mielenkiinnosta, aktiivisesta osallistumisesta sekä hyvistä keskusteluista, neuvoista ja ideoista. Opin Taimipiirissä enemmän kuin opetin.
Ja ennen kaikkea, oli ilo harrastaa puutarhailua yhdessä toisten, samalla tavalla hurahtaneiden kanssa!
Taimet ovat nyt vauhdissa, kesä saisi jo tulla.