Kansalaisopiston taimipiirin toinen kokoontuminen helmikuussa. Tällä kertaa ohjelmassa oli ensimmäisen siementilauksen jako, siementen kylväminen ja kasvualustat.
Ensin listattiin, mitä kannattaa miettiä, kun hankkii siemeniä ja valitsee lajikkeita. Oman maan laadun ja viljelykierron vaatimusten lisäksi kannattaa selvittää mm.:
- Lajikkeen tyyppi: tuttu, kokeilu, perinne, luomu, hybridi F1… Piiriläisillä olikin käsitys siitä, että hybridi on risteytys, jonka jälkeläisillä ei todennäköisesti ole samanlaisia piirteitä kuin hybridiemolla. F1-siemeniä ei kannata kerätä talteen.
- Kasvin koko: esim. tomaattia löytyy pikkuisesta ruukkukoosta roikkuvaan amppeliin, matalaan pensaaseen ja korkeaan runkotomaattiin. Valitse kokosi.
- Taimikasvatusaika: Onko sinulla tarpeeksi lisävaloa ja viileää tilaa varhaiskevään taimikasvatukseen?
- Kasvuaika: On varhaisia, keskiaikaisia ja myöhäisiä lajikkeita. Pienikasvuiset lajikkeet ovat usein helppoja, koska ehtivät varmemmin tuottaa satoa.
- Säilöntä: Jotkut sopivat hyvin pakastukseen, jotkut säilyvät kellarissa.
- Hinta: Montako siementä on pussissa?
- Taudinkestävyys. Tärkeää varsinkin, jos on jo ollut ongelmia.
Aikuisten askartelua
Siementilauksen jaosta tuli oikea askartelutuokio. Onneksi piiriläisillä oli mukana kirjekuoria, kahvinsuodattimia ja huumorintajua. Lopulta kaikki saivat pikku pussin tilaamiansa lajikkeita ja kopiot siemenpussien ohjeista.
Vetäjä jakoi Isoäidin Kasvien kylvöoppaan ja siementen kylvöajat Kotipuutarhan nettisivuilta. Puhuttiin erilaisista kylvöastioista ja lyhyesti multavaihtoehdoistakin.
Vetäjä tykkää Biolanin ja Kekkilän mullasta. Biolanin uusi siemen- ja taimimulta sisältää sienijuurta ja hyötymikrobeja. Tomaatit itivät siinä alle kahdessa vuorokaudessa, ennätys!
Sitten tuli hyvä kysymys
”Tarvitseeko taimilla olla yö ja päivä? Olen valaissut niitä ympäri vuorokauden ja saanut hyviä tanakoita taimia.”
Vetäjä piti itsestään selvänä, että taimet tarvitsevat vuorokausirytmin, mutta otti kotitehtäväksi selvittää, mihin tämä perustuu. Jos johonkin.
Vanhempi tutkija Eeva-Maria Tuhkanen LUKEn Piikkiön tutkimusasemalta kertoi, että (vetäjän tiivistys):
Fysiologisesti kasvit tarvitsevat jonkin verran pimeää lepojaksoa. Silloin niillä, kuten ihmisilläkin yöllä, on erilaista aineenvaihduntaa kuin päivällä. Ne käyttävät päivällä yhteyttämiään hiilihydraatteja kasvuun ym.
Yön puute ei tapa kasveja, muttei jatkuvasta valaistuksesta välttämättä hyötyäkään ole. Keinovalo on aina vähäistä päivänvaloon verrattuna, joten sen aikana yhteyttäminen ei ole vilkasta ja se voi vastata ”yötä”.
Asiaa on tutkittu kasvihuoneviljelyssä kasvifysiologian kannalta. Pimeä jakso voi olla lyhytkin, esim. kurkuilla pidetään nelisen tuntia, tomaateilla ehkä pidempään.
Joka tapauksessa, jos on jonkin valaistustavan havainnut hyväksi taimilleen, ei ole mitään syytä muuttaa sitä.
Wikipedia kertoo fotoperiodismista eli valojaksoisuudesta, englanniksi paremmin kuin suomeksi (photoperiodism), tiivistettynä että:
Yön pituus on ratkaiseva, ei päivän, kuten ennen luultiin. Osa kasveista on lyhyen yön, osa pitkän yön kasveja ja osalle tällä ei ole merkitystä. Yön pituus vaikuttaa erityisesti kukintaan, mutta jotkin lajit, esim. tomaatti ja kurkku eivät siitä piittaa vaan kukkivat sitten, kun ovat tarpeeksi pitkälle kehittyneitä.
Taimipiirin ensimmäinen yhteistilaus valmiina jakoon.
Antaapa taimikasvattaja siis valoa miten tahansa, sen ei pitäisi vaikuttaa esim. tomaatin kukinnan alkamiseen. Helpottavaa, eikö!
