Sekaisin siemenistä

Siemenluetteloiden selailu alkuvuodesta on yleensä yhtä juhlaa, mutta tällä kertaa siitä meinasi tulla stressi. Tarkistin nimittäin samalla siemenvarastoja ja luin siementen keruusta ja säilytyksestä kertovaa kirjaa Seed to Seed*. Aloin aavistaa, että tähänastiset siementen keruuyritykseni eivät ole menneet ihan niin kuin Strömsössä…

Puutarhakasvien siemeniä – cc Auli Kilpeläinen

Puutarhasta kerättyjä hyöty- ja koristekasvien siemeniä takavasemmalta myötäpäivään: palsternakka, ruusupapu, härkäpapu, korianteri, paprika, köynnöskrassi, valkosipuli, auringonkukka, ruusupapu palkoineen.

Miksi vaivata päätään siementen keruulla? No onhan se omavaraista, jännää ja ehkä helppoakin, jos osaa… Mutta tärkeintä on, että siementen keruu on ikivanha taito ja tarpeen puutarhakasvien monimuotoisen perimän ylläpitämiseksi. Mainitun kirjan mukaan nykyinen kasvinjalostus palvelee ensisijaisesti teollista viljelyä ja tuottaa laajoilla markkinoilla myytäviä, koneellisen korjuun ja pitkän kuljetuksen kestäviä lajikkeita, jotka kypsyvät samanaikaisesti. Perinneviljelijä taas arvostaa tiettyihin ympäristöoloihin ajan mittaan sopeutuneita, maukkaita lajikkeita, joiden pitkä satokausi antaa tuoretta syötävää ja aikaa säilöntäpuuhiin.

Siementen keruu on erityisen tärkeää, jos sattuu saamaan haltuunsa harvinaista perinnelajiketta ja pystyy edistämään sen siementen säilymistä ja leviämistä. Puutarhakasvien monimuotoisuutta voi suojella myös ostamalla siemenensä vanhojen lajikkeiden ylläpitäjiltä ja välittäjiltä, joita ovat Suomessa ainakin Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry.

Miten se tehdään – ja miten ei

Monien hyötykasvien siemeniä on periaatteessa helppo kerätä loppukesästä talteen: esimerkiksi papuja, monia yrttejä, auringonkukkaa ja vihannesmaan suojelusenkeleitä kehäkukkaa ja köynnöskrassia. Vahingossa pellossa talvehtinut palsternakka tuottaa siementä vaikka koko kasvimaan kylvämiseen. Siemenet kerätään kuivalla säällä, niiden annetaan kuivahtaa, ne pakataan esim. kirjekuoreen, merkitään ja unohdetaan kevääseen asti. Hyvällä tuurilla ne itävät ja tuottavat ehtaa satoa.

Helppo on näköjään myös mokata. Ensimmäinen mokani liittyi lajikkeiden villiin risteytymiseen keskenään. Ei tullut mieleen ensimmäistäkään asiaa perinnöllisyysopista.

Viherhuoneessamme kasvoi toissa vuonna paria vihannespaprikalajiketta sekä mukavan tulisia Hot Stuff -chililajikkeita, joista keräsin siemenet talteen: punaisten, keltaisten ja oranssien chilien siemenet omiin kuoriinsa. Niistä kasvatin taimet, ja ylimääräiset taimet jaoin kavereille. Kesän mittaan aloin ihmetellä uusia chilejä: toiset polttavat kieltä, toisista ei löydy yhtään ytyä, ja muotokin vaihtelee oudosti. Kaverit kertoivat samaa.

Alussa mainitusta siemenkirjasta opin, että monenlaiset chili- ja vihannespaprikalajikkeet kuuluvat samaan lajiin (nämä olivat yleistä Capsicum annuum -lajia) ja voivat siten risteytyä keskenään. Niiden kukat hedelmöittävät yleensä itse itsensä, mutta lajikkeet risteytyvät, jos ötökät pääsevät pörräämään niiden välillä. Niin oli nytkin käynyt, ja hedelmistä tuli makean paprikan ja väkevien lajikkeiden sekasikiöitä. Sori kaverit – saatte jatkossa parempia taimia!

Toinen helppo moka on kerätä siemeniä F1-hybridilajikkeesta. Ne ovat kahden eri lajikkeen risteymiä, joiden jälkeläiset eivät peri vanhempiensa ominaisuuksia vaan saavat satunnaisesti aiempien sukupolvien piirteitä. Ei kannata.

Yritän vielä selvittää, ovatko viime vuonna keräämäni herkullisen ruusupavun (englantilainen Runner Bean) siemenet risteytyneet viereisten pensaspapujen kanssa (huh, eivät ole samaa lajia!) tai ovatko ne F1-hybridejä, kun siemenpussi ei kerro sitä. Ja millaisia lienevät tulevat härkäpapumme, jotka ovat vierekkäin kasvaneiden, samankaltaisten mutta ei-hybridilajikkeiden risteymiä?

Uudet siemenet on nyt tilattu, ja opiskelu jatkuu.

Siemenlaatikosto – cc Auli Kilpeläinen

Siemenet säilyvät kuivassa ja pimeässä. Laatikosto löytyi kirpparilta.

* Suzanne Ashworth: Seed to Seed. Seed saving and Growing Techniques for Vegetable Gardeners. Seed Savers Exchange, 2002, USA. Kirja kertoo 160 vihanneslajista kaiken, mitä perinnelajikkeiden säilyttäjän tarvitsee tietää. Viljelyohjeista maan koillisosaan suunnatut soveltuvat Suomeenkin.

PS. Siementen kerääjille on suomenkielisiä ohjeita mm. Maatiainen ry:n sivuilla.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta kohteessa Sekaisin siemenistä

  1. Tiina sanoo:

    Vau, hienoa että olet tutustunut tohon(kin) taiteenlajiin meidän muiden puolesta.
    Mä sain (myöhään syksyllä tosin) filmipurkillisen erilaisia Tampereen ympäristöstä kerättyjä ketokasvien siemeniä, joista suuren osan kylvin maakellarin katolle. Oli kylläkin jo lähes marraskuu kun kylvö tapahtui, joten lumi satoi melkeen heti niiden päälle. Tuloksesta ei siis vielä tiedä mitään, mutta toivoa ehkä on ainakin jonkun itämisestä. Kerron sitten kesällä kuinka kävi. Lycka till siis kummankin siemenille.
    Haluan ehdottomasti pysyä sähköpostilistallasi. Facebookissa käyn joskus ja jouluna.
    Terv. Tiina

    • Auli sanoo:

      Kiitos viestistä! Joo, kaikkeen sitä ihminen aikansa käyttää, jotta oikeilta töiltä välttyisi 🙂 Hienoa, että sait oman alueen ketokasveja. Kylvin viime keväänä Suomen Niittysiemen Oy:n perhosniittyseoksen, jonka 17 lajista näkyi syksyllä osa, toivottavasti ensi kesänä lisää. Kesää odotellen, t. Auli

  2. Tiina sanoo:

    Vielä haluaisin sanoa, että MAINIO IDEA TOI LAATIKOSTO!
    Taidanpa ottaa vinkistä vaarin 🙂

    tiina

  3. Leena Franssila-Karvinen sanoo:

    Kyllä siemenluetteloiden selaus ja laatikoston aarteiden tutkiminen voittaa virkatyöt mennen tullen. Kovin monista kasveista en ole siemeniä kerännyt, lähinnä herneiden (yllättävän paljon saa siementä, kun lähtee vähän reissuun herneiden kypsymisaikaan…), papujen, tomaattien ja kurpitsoiden siemeniä. Viljelyssä olevia lajikkeita en ole aiemmin niin kovin tarkoin valinnut. Merkittävin kriteeri hallaisessa laaksossamme on ollut ”kestävä”, mutta luettuani kirjan Oikean ruuan puolesta, katse onkin suuntautunut vanhoihin kulttuuriperintölajikkeisiin, joita on viljelty ainakin sata vuotta. Harmillisen paljon siemeniä jää myös vanhaksi, kun tulee ostettua monenmoista pussia hetken mielijohteesta. Siemenet näköjään säilyy maassakin aika hyvin. Meillä on sellainen lasten kesäpuutarha Kesälaidun täällä kotona ja lasten kylvämiä kehäkukkia ja ruisunikkoja putkahtelee sieltä täältä joka kesä.

    Porkkanoiden säilytys oli meillä vähän ongelmallista, kun tyhjentyneen viljahallin rottapopulaatio hyökkäsi talouskellariin. Ainut vaihtoehto oli pureskelunkestävä maitotonkka. Se osoittautui erittäin hyväksi säilytyspaikaksi muutenkin ilman mitään väliaineita. Ostelinkin sitten naapurin ukoilta muutaman tonkan omien jatkeeksi. Porkkanat pysyvät oikein mehevinä kevääseen asti. Tonkka on jotenkin itsessään kylmä ja nihkeä, jos niin voi sanoa. Kun yksi tonkka tyhjenee, toisten tonkkien porkkanat voi panna tarkastuskiertoon tonkasta toiseen, jotta mahdolliset pilaantuneet saadaan ajoissa pois muita pilaamasta.

    • Auli sanoo:

      Mainio idea tuo tonkkasäilytys! Säästää myös turhalta väliaineen käytöltä. Olisi kiva tietää, millaiset olosuhteet kellarissa muutoin on: kosteus ja lämpötila? Onko kellarinne talon alla vai maakellari, ja oliko tonkassa kansi päällä? Meillä on se huono puoli talon kellarissa, että se jäähtyy hitaasti ja on lämpiminä syksyinä liian lämmin esim. porkkanoille. No onneksi niitä voi pitää pellossa pitkään, kunhan ennen routaa nostaa.

      • Leena ja Petteri sanoo:

        Morientes! Meidän kellari on talon alla, itse asiassa koko talon alusta on kellaria. Kovilla pakkasilla se menee jopa vähän miinukselle ja on toisaalta pitkälle syksyyn myös liian lämmin. Porkkanarivien päälle voi laittaa olkipaaleja tms. ja nostaa porkkanat vielä senkin jälkeen kun muualla maa on routaantunut. Vantaalla nostimme olkipaalien alta porkkanoita leutona talvena jopa maaliskuussa.

        Porkkanat laitamme maitotonkkiin sellaisenaan ja kannnet ihan vähän raolleen, että porkkanaveljet ja -siskot saavat happea (mutta jyrsijät eivät mahdu sisälle tonkkaan). Näin säilytämme muutkin juurekset.

  4. Leena ja Petteri sanoo:

    Ai niin vielä yksi asia…

    meidän kellari on maapohjainen (talon alla oleva maa on liejusavea) eli kosteutta piisaa, mikä ehkäisee porkkanoiden nahistumista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.