Hyvä kylmäkellari on omavaraisessa vihannesviljelyssä yhtä tärkeä asia kuin komposti. Tajusin tämän luettuani joululahjaksi saadun amerikkalaisen kellarikirjan Root cellaring – Natural cold storage of fruits & vegetables.
Johdannossa todetaan hauskasti: ”Our children …. should enter adulthood with a basic knowledge of how to store food over winter without the cooperation of a nuclear power plant a hundred miles away. Every animal in the forest is taught this skill; we owe our children no less.”
Kirja ei rajoitu kellarien rakennusohjeisiin vaan käsittelee koko viljelyprosessia sadon maksimaalisen hyödyntämisen näkökulmasta. Viljelylajikkeiden valinta, kasvuolot, kylvö- ja korjuuajankohta vaikuttavat kaikki siihen, miten pitkälle talveen omasta puutarhasta riittää monipuolista tuoretta ravintoa. Yksityiskohtaisia, lajeittaisia ohjeita pystyy melko helposti soveltamaan Suomen olosuhteisiin.
Opin esimerkiksi, että:
– runsas kaliumpitoisuus viljelymaassa parantaa hedelmien ja vihannesten säilyvyyttä varastossa (päinvastoin kuin ylenpalttinen typpi)
– siemenestä asti kasvatetut sipulit säilyvät hyvin
– parsakaali on parempilaatuista syksyn viileydessä kuin kesällä kypsyneenä, joten säilöttävä parsakaalisato kannattaa ajoittaa syksyksi, laittoi sen sitten kellariin tai pakastimeen (kellarissa se säilyy vain pari viikkoa)
– kosteutta kaipaavia juureksia voi säilyttää kellarissa turpeen sijaan esim. kosteahkossa sahanpurussa tai hiekassa (ja näin välttää soita tuhoavaa turpeen käyttöä)
– ruusukaalin ja palsternakan maku paranee valtavasti parin pakkasyön jälkeen
– kurpitsat säilyvät pidempään, kun niiden kannan jättää kiinni hedelmään.
Taidan kokeilla näitä vinkkejä ensi satokautena. Löytyyköhän kirjan säilyviksi mainostamia lajikkeita tutuista siemenluetteloista, joita kohta pääsee selaamaan?
PS. Kasvikset.fi-sivustolla on hyvä luettelo eri vihannesten säilytykseen sopivasta kosteudesta ja lämpötilasta.
4 vastausta kohteessa Lämpimiä ajatuksia kylmäkellarista