(Juttu on ilmestynyt eri kuvituksella Suomen Luonnossa 8/2016.)
Kauppakassissani painavat paitsi ostokset myös ympäristö-vaikutukset. Lihan ja maitotuotteiden tilalle löytyy nyt paljon uusia vaihtoehtoja.
Vaihtoehtojen etsiminen kiinnostaa, eikä aiheetta: Neljäsosa kasvihuonekaasujen päästöistä liittyy ruoantuotantoon. Ylikalastus uhkaa kalakantoja, ja peltojen raivaus rehuntuotantoon vie tilaa eliölajeilta. Elämän monimuotoisuutta häviää massatuotannon jalkoihin.
Kuvassa kasvis- ja hyönteispohjaisia proteiininlähteitä: jauhomadon toukkia, nyhtökauraa ja ötökkä-crackereita ja -keksejä.
Palkokasvien paluu
Pensaspapuja saa korjata sadonkorjuuaikaan lähes päivittäin.
Sadonkorjuun aikaan markettimme hevi-osasto pursuaa sekä koti- että ulkomaisia hedelmiä ja vihanneksia. Keskityn palkokasveihin, joita Yhdistyneet kansakunnatkin suosittelee nyt kansainvälisenä palkokasvien vuotena.
Viljeltävistä palkokasveista Suomessa viihtyvät apilat, herne, papu, härkäpapu, makealupiini ja sinimailanen. Niiden suuri ympäristöetu on kyky sitoa ilman typpeä juuribakteerien avulla ja tuottaa siten terveellisiä kasviproteiineja.
Tämä on tärkeää siksi, että keinolannoitetypen valmistus on maatalouden suurimpia yksittäisiä energiankuluttajia. Lisäksi sen käyttö rehevöittää vesiä ja lisää kasvihuonekaasujen päästöjä maaperästä.
Monenlaisia palkoviljoja tarjolla ekokaupassa.
Herneen ja härkäpavun kasviproteiineista, yhdessä rakenteen antavan kauran kanssa, on jalostettu suosittu ja ympäristöystävällinen pikaruoka Nyhtökaura (ks. Suomen luonto 6/2016). Toinenkin suomalainen härkäpapuvalmiste Härkis ilmestyi kauppoihin kesällä.
Näitä en löydä vielä omasta kaupastani, mutta pelkät härkäpavut ja herneet saavat korvata niitä keittiössämme. Härkäpapu on suosikkini kotipuutarhassa: helppo kasvattaa, tuottoisa, ravinteikas ja monikäyttöinen. Jaetulle ykkössijalle pääsee samoin perustein ruusupapu, joka on lisäksi koristeellinen.
Härkäpavun proteiini on osoittautunut hyväksi seosrakenteen muodostajaksi elintarvikkeissa. Sitä voidaan jatkossa käyttää esimerkiksi soijajogurtin tai tofun tapaisten tuotteiden valmistukseen.
Härkäpavun viljely laadukkaaksi ihmisravinnoksi voi pian tarjota ammattiviljelijöille uusia mahdollisuuksia. Suomeen soveltuvia lajikkeita ja viljelytekniikkaa kehittävät yhteistyössä Boreal Kasvinjalostus, Helsingin yliopisto ja Hämeen ammattikorkeakoulun Valkuaisfoorumi.
Typpiviisautta
Kristina Lindström kertoo härkäpavun kasvatuksesta.
Mikrobiologi ja kestävän kehityksen professori Kristina Lindström Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta näkee hänkin palko-kasveissa suuria mahdollisuuksia.
”Suomeen tuodaan lähinnä eläinten valkuaisrehuksi soijaproteiinia melkein 10 kertaa enemmän kuin täällä tuotetaan palkoviljaa. Jos kesantopellot kasvaisivat palkoviljoja, ne korvaisivat teoriassa soijan tuonnin.”
”Typpiviisas kuluttaja syö paljon palkokasveja, varsinkin kotimaisia. Proteiinin lisäksi niistä saa hyvin kuitua, hivenaineita ja vitamiineja,” sanoo Lindström.
Etsin kaupan hyllyiltä vielä muita uusia suomalaisia palkokasvituotteita kuten lupiinitempeä, härkäpapupastaa, -rouhetta ja -jauhoa. Marketista en löydä niitä, mutta erikoiskaupoissa niitä on näkynyt.
Falafelit on tehty härkäpavusta, jauhoista ja mausteista ja keitetty ruokaöljyssä.
Ulkomaiset säilykepavut, linssit, kikherneet, soijarouhe ja tofu saavat täydentää palkokasvi-varastoja, silloin kun kotimaisia palkokasveja on huonosti saatavilla.
Pohdintaa lihatiskillä
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on laskenut lihan ja muun eläintuotannon osuudeksi ilmaston lämmittäjänä noin 18 prosenttia maailmanlaajuisesti. Kasvihuonekaasuja lähtee ainakin eläimistä ja lannasta sekä laitumeksi ja rehuntuotantoon muutetusta ja käytettävästä maaperästä.
Paljon korkeampiakin lukuja on esitetty. Tietokirjailija Risto Isomäki esittelee uusimpia laskelmia kirjassaan Meat, Milk and Climate (Into 2016).
Isomäki toteaa, että vakavia ilmastoseurauksia on todennäköisesti vaikea estää vähentämättä eläintuotteiden kulutusta. Hän näkee lihantuotannon ”käänteisenä energia- ja proteiinitehtaana”, joka supistaa ison ruokamäärän pieneksi, vie pinta-alaa luonnolta, kuormittaa ilmakehää ja syö makean veden varantoja.
”Kasvavakin väestö voidaan ravita riittävästi ja terveellisesti kasvisravinnolla. Lihansyöntiä lisäämällä menettäisin valtaosa sademetsistä. Suosittujen jättikatkarapujen tuotanto veisi kalakantoja ylläpitävät mangroverämeet. Ilmasto lämpenisi, meret happamoituisivat ja kuudes sukupuuttoaalto kiihtyisi”, Isomäki kirjoittaa.
Samaa kertoo uusi laaja Oxfordin yliopiston Oxford Martin Schoolin tutkimus: Jos kaikki siirtyisivät kasviksia, maitotuotteita ja munaa sisältävään ruokavalioon, ruoantuotannon kasvihuonepäästöt vähenisivät 63 prosenttia. Jos vegaaniruokaan eli pelkästään kasviksiin, vähennys olisi 70 prosenttia.
Tutkimuksessa todetaan, ettei kaikkien tarvitse ryhtyä vegaaneiksi, vaan pienemmätkin ruokavalion muutokset ovat hyväksi ympäristölle ja terveydelle. Ruokavalion muuttaminen pikku hiljaa kasvispainotteisemmaksi sopii varmaan useimmille.
Hyönteisravintoa
Ötökkä-crackereissa hyönteisiä on sekä jauhoissa että koristeina.
Perinteiselle lihalle on kehitteillä myös kevyempiä vaihtoehtoja. Nopeimmin kasvava tuotantoeläin, broileri lisää rehukilolla painoaan 250 grammaa, mutta sama rehumäärä kasvattaa jauhomatojen massaa hurjat 600 grammaa. Etenkin rehuyhtiöt ovat innoissaan jauhomadosta ja muista hyönteisistä proteiinin lähteinä.
Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Hyönteiset ruokaketjussa -tutkimushanke koskee myös hyönteisten käyttöä ihmisravintona. Ajatus voi etoa, mutta maku ei ole huono. Olen itsekin maistanut jauhomatokeksejä ja paahdettuja kotisirkkoja. (Hyönteisravinnosta lisää Suomen Luonnossa 7/2015.)
Lihatiskiltä ei kuitenkaan löydy hyönteisiä, koska niitä ei Suomessa saa vielä myydä ihmisravinnoksi. En löydä tällä kertaa myöskään riistaa tai luomulihaa, joten jatkan matkaa kalatiskille.
Kalaa ja maitoa
Kala on lihaa kevyempää, ainakin terveyden puolesta. Kalatiski tarjoaa nyt tuoretta muikkua, jota otan mielelläni. Oudompien lajien kohdalla turvautuisin WWF:n kalaoppaaseen.
Säilykekalassa on jo pidempään toiminut luotettava MSC-sertifionti. Se kertoo, että kyseistä kalakantaa verotetaan kestävällä tavalla. Merkki on helppo löytää kalasäilykkeiden kyljestä.
Vielä vilkaisu maitotuotteisiin. Niiden ympäristövaikutukset ovat lihan kaltaisia, mutta lievempiä. Suomessa maitokilon tuotannosta syntyy kasvihuonekaasuja alle kymmenesosa siitä, mitä naudanlihakilon tuotanto aiheuttaa.
Italiasta levinnyt Slow food -liike esitteli lähijuustoja ja -viinejä Milanon maailmannäyttelyssä.
Juuston tekoon kuluu roppakaupalla maitoa, joten juuston ilmastokuorma ylittää sian- ja broilerinlihan kuormituksen ja lähestyy naudanlihan vastaavaa. Toisaalta juustoa syödään yleensä vähemmän kuin lihaa.
Maitotuotteiden vaihtoehdoiksi löydän muun muassa erilaisia kauratuotteita: maitoa, ruokakermaa, ranskankermaa, jugurttia, vaniljakastiketta, jopa juustoa. Useimmat ovat ruotsalaisvalmisteisia, ja osaa tuotteista saa myös luomuna.
Syö biodiversiteettiä
Kaupparetki herättää retkimuiston kauempaa, vuoden 2015 Milanon maailmannäyttelystä.
Milanon maailmannäyttelyn ekokaupan hedelmätarjontaa.
Osana näyttelyn ruokateemaa esiteltiin agrobiodiversiteettiä. Käsite tarkoittaa kaikkia niitä luonnon monimuotoisuuden osia, jotka liittyvät ruoantuotantoon. Agrobiodiversiteetti on ihmisen ja luonnon vuosituhantisessa vuorovaikutuksessa kehittynyttä geeniperimää.
Agrobiodiversiteettiin kuuluvat viljalajit ja -lajikkeet, kotieläinrodut ja ruokana käytetyt luonnontuotteet sekä niiden tuotantoa ylläpitävät maaperäorganismit, pölyttäjät ja muut eliöt. Tärkeää on myös kulttuurinen ja paikallinen tieto tästä moninaisuudesta.
Nykyisin tämä monimuotoisuus hupenee, kun laajat ruoantuotantojärjestelmät keskittyvät tuhansien perinnelajikkeiden sijaan muutamaan kaupallisesti tehokkaimpaan lajiin ja lajikkeeseen. Samalla häviää valtavasti geeniperimää, josta löytyisi ruokaturvaa, kun muuttuviin oloihin tarvitaan erilaisia ominaisuuksia.
Esimerkiksi omenalajikkeita tunnetaan maailmalla 7500, mutta marketeista löydämme vain muutamaa tuttua lajiketta. Kolme neljäsosaa koko maailman ruoasta tuotetaan vain 12 eläin- ja kasvilajista.
”Luonnon monimuotoisuuden suojelua auttaisi paljon se, jos ymmärrettäisiin paremmin sen merkitys terveellisen ravinnon tuottajana”, sanoo tohtori Camila Oliveira Brasilian ympäristöministeriöstä.
Oliveira esitteli Milanon maailmannäyttelyssä neljän maan ”Biodiversity for Food and Nutrition” -projektia, joka pyrkii yhdistämään biodiversiteetin suojelun kansalliseen ravitsemuspolitiikkaan ja koulujen terveyskasvatukseen.
Milanosta jäi mieleen napakka neuvo perinnelajikkeiden suojeluun: ”Suojele biodiversiteettiä – syö tai juo sitä!”
Mesimarjan kukka.
Pieni esimerkki Suomesta on pohjoinen laatumarja, mesimarja. Sen marjat ja käyttö ovat huvenneet laidunmaiden vähetessä. Nyt sitä kuitenkin tutkitaan Helsingin yliopistossa tavoitteena saada luonnonkantoihin perustuva mesimarja ja sen 200 aromiaineinetta takaisin käyttöön kasvi- ja kausihuoneviljelyn avulla.
VAALI AGROBIODIVERSITEETTIÄ:
- Suosi luomuruokaa. Luomuviljely suojelee agrobiodiversiteettiä ruokkimalla maaperäeliöstöä sekä monipuolistamalla kasvivalikoimaa ja peltoympäristön lajikirjoa.
- Kotipuutarhurit voivat vaalia perinnelajikkeita esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen ja Maatiainen ry:n avulla ja vaihtamalla siemeniä ja perennoja keskenään.
- Agroekologiaa voi opiskella Helsingin yliopistossa.
- Kalakantojen suojelemiseksi on tärkeää välttää uhanalaisia kalalajeja. Hyviä apuja ovat WWF:n kalaopas ja MSC-sertifiointi.
LISÄTIETOJA:
Agrobiodiversiteetti: fao.org > haku ”agrobiodiversity” ja
agrobiodiversityplatform.org (alan tutkimus)
Aitojamakuja.fi-portaali: lähiruoka, luomu, REKO-lähiruokapiirit, Slow Food
Facebook > Papuhaaste (reseptejä) ja Kasvunpaikat (typpiviisautta)
Kalaopas: wwf.fi/kalaopas/
Kaupan kasvistuotteita: vegaanituotteet.net
Luomu: proluomu.fi ja luomuliitto.fi
Perinnelajikkeita: maatiainen.fi ja hyotykasviyhdistys.fi
Valkuaisfoorumi: hamk.fi > haku ”valkuaisfoorumi” (viljelijöille)
YK:n palkokasvivuosi: fao.org/pulses-2016/en/
Yleistä: wwf.fi/ruokaopas/ ja martat.fi/ruoka/ekokokki/ ja ilmasto-opas.fi > haku ”ruoka”
Teksti: Auli Kilpeläinen
Kuvat: Auli Kilpeläinen ja Seppo Leinonen
