Lupasin taimipiiriläisille uudet perunat juhannukseksi, jos he huhtikuun alkupuolella istuttavat erän varhaislajiketta purkkeihin juurtumaan ja varttumaan. Tilattiin varhaisperunaa, ja lupaan tilata myös lämpimän alkukesän juhannusperunoiden varmistamiseksi.
Härkäpavut ja ruusupavut ovat satoisia ja proteiinipitoisia, hyötyviljelijän ykköslajeja. Molemmista saa sekä tuhtia kasvisruokaa että omat siemenet helposti talteen. Niitä ja viljelyvinkkejä jaettiin taimipiirissä.
Kypsät härkäpavut.
Taimipiirissä otettiin kokeiluun uudehko varhaisperuna Carrera paikallisesta maatalouskaupasta. Lisäksi muutamat olivat jo hankkineet muita lajikkeita varhaiskasvatukseen. Siemenperunoita tuottavan HZPC Kantaperunan sivuilla kuvaillaan näitä lajikkeita:
”Carrera … hyödyntää tehokkaaseen kasvuun myös yön valoisat tunnit ”leväten” öisin vain lyhyen hetken. Se on siis täysiverinen ruokaperuna, joka pohjoisen valossa käyttäytyy kuin varhaisperuna.”
”Annabelle kestää istutuksen kylmäänkin maahan, ja ehtii siten jopa varhaisperunaksi.”
”Colomba on kasvurytmiltään aikainen, jopa varhainen lajike.”
Kesän yrttiretkellä taimipiiriläiset pääsevät vertailemaan kokemuksia näistä lajikkeista.
Härkäpavun kasvatus
Härkäpapu kannattaa kylvää ulos heti, kun maa on muokattavissa, sillä sen siemen ei ole muiden papujen tapaan kylmänarka. Härkäpapuhan ei olekaan papu vaan virnakasvi.
Härkäpavun kylvö aikaisin keväällä.
Pavulle vedetään vaot sellaisin välein, joista oma haraustyökalu mahtuu kulkemaan, esim. 20–25 cm. Vakoihin voi ripotella pienen määrän alkulannoitetta, esim. kanankakkaa tai kompostia. Siemen liotetaan hyvin ja kylvetään noin viiden sentin syvyyteen noin 15 cm välein.
Varhainen kylvös peitetään harsolla, joka lämmittää ja jouduttaa itämistä. Hyvin säilytetty härkäpavun siemen itää lähes 100-prosenttisesti ainakin 3–4 vuotta.
Härkäpapu itää.
Jos lajike on korkeakasvuinen, härkäpapupalsta on hyvä ympäröidä kahdessa kerroksessa kulkevilla tukevilla köysillä. Silloin rivit pysyvät pystyssä myrskylläkin. Köysitys tehdään alkuharausten jälkeen ja varsien kasvettua pituutta.
Kirvan torjuntaa härkäpavun latvoista mäntysuopavedellä.
Kukinnan alkua on hyvä tarkkailla. Silloin voivat iskeä kirvat, jotka saa torjuttua 1–2 huolellisella mäntysuopasuihkutuksella. Jos kukinta-aikana on kuivaa, kannattaa maa kastella reilusti, sillä kuivuus kuihduttaa osan kukista.
Härkäpavun palot korjataan, kun siemenet niiden sisällä ovat kasvaneet täyteen kokoonsa. Pavut silvitään eli irrotetaan paloista, höyrytetään nopeasti mehumaijassa, jäähdytetään ja pakastetaan. (Ruokareseptejä mm. täällä.)
Nämä palot kuivataan siemenkäyttöön.
Osa varsista jätetään peltoon kypsyttämään siemenet. Ne kerätään, kun palot alkavat mustua ja nahistua ja kuivataan kokonaisina palkoina lämpimässä paikassa, esim. leivinuunin päällä. Kun palot ovat kuivat, siemenet voi puida irti saavissa nuijimalla. Säilytys kuivassa ja valolta suojattuna.
Ruusupavun kasvatus
Ruusupapu on kaunis koristekasvi ja tuottaa samalla suuren sadon pienellä maa-alalla.
Ruusupavun jokaiseen kukkaan kasvaa palko.
Sadon varhaistamiseksi ruusupapu kannattaa esikasvattaa toukokuussa sisällä 2–3 viikkoa ennen ulos istuttamista. Siemeniä laitetaan yksi/ruukku, koska muutoin pavunvarret ja -juuret solmiutuvat nopeasti yhteen.
Ruusupavun voi istuttaa ulos, kun hallat ovat ohitse. Maata kuohkeutetaan ja siihen muokataan vähän kompostia. Taimi ohjataan kiemurtelemaan ylös pienen kepin tai langan ympärille. Jatkossa se löytää tiensä itsenäisesti.
Ruusupapu peittää kiipeilytelineen.
Tuen, jota pitkin varret voivat rönsyillä ja kiipeillä, täytyy olla korkea. Ruusupapu kasvaa ainakin 2–3-metriseksi ja kukkii monella korkeudella.
Tueksi käy esim. säleikkö, seinustalle viritetyt karheat langat tai pajukehikko. Yhdellä piiriläisellä oli hieno idea kehikollisen vesisäiliön verhoilemisesta ruusupavuilla.
Ruusupavusta syödään kokonaiset palot. Siemenetkin voi syödä, mutta paloista saa enemmän herkullista ruokaa. Palot pakastetaan kevyesti höyrytettyinä (ei kypsennettyinä).
Syötävän hyviä ruusupapuja.
Palot kerätään, kun ne ovat kasvaneet riittävästi pituutta mutta ovat vielä litteitä ja pehmeitä. Palot kypsyvät nopeasti, joten parhaaseen satoaikaan niitä saa poimia joka toinen päivä, muutoin ne ylikypsyvät.
Ylikypsänä palko alkaa kovettua, kellertää ja pullistella siementen kohdalta. Silloin ne kannattaa jättää paikoilleen tuleentumaan ja kerätä myöhemmin talteen siemeneksi. Ne kuivataan kuten härkäpavun siemenpalot (ks. edellä).
Lisää:
Härkäpavun perinteisestä viljelystä: http://www.maatiainen.fi/tekstit/harkapapu.htm
Härkäpavun sadonkorjuusta: https://naatti.net//harkapavun-sadonkorjuu
