Lämpimiä ajatuksia kylmäkellarista

Paprika talvella ikkunalla - cc Auli Kilpeläinen

Satokautta voi pidentää myös nostamalla kasveja syksyllä sisätiloihin. Tämä kaksivuotias paprikaveteraani asui kesän viherhuoneessa altakasteluruukussa ja tuotti satoa vielä sisälläkin marras-joulukuussa.

Hyvä kylmäkellari on omavaraisessa vihannesviljelyssä yhtä tärkeä asia kuin komposti. Tajusin tämän luettuani joululahjaksi saadun amerikkalaisen kellarikirjan Root cellaring – Natural cold storage of fruits & vegetables.

Johdannossa todetaan hauskasti: ”Our children …. should enter adulthood with a basic knowledge of how to store food over winter without the cooperation of a nuclear power plant a hundred miles away. Every animal in the forest is taught this skill; we owe our children no less.”

Kirja ei rajoitu kellarien rakennusohjeisiin vaan käsittelee koko viljelyprosessia sadon maksimaalisen hyödyntämisen näkökulmasta. Viljelylajikkeiden valinta, kasvuolot, kylvö- ja korjuuajankohta vaikuttavat kaikki siihen, miten pitkälle talveen omasta puutarhasta riittää monipuolista tuoretta ravintoa. Yksityiskohtaisia, lajeittaisia ohjeita pystyy melko helposti soveltamaan Suomen olosuhteisiin.

Opin esimerkiksi, että:
– runsas kaliumpitoisuus viljelymaassa parantaa hedelmien ja vihannesten säilyvyyttä varastossa (päinvastoin kuin ylenpalttinen typpi)
– siemenestä asti kasvatetut sipulit säilyvät hyvin
– parsakaali on parempilaatuista syksyn viileydessä kuin kesällä kypsyneenä, joten säilöttävä parsakaalisato kannattaa ajoittaa syksyksi, laittoi sen sitten kellariin tai pakastimeen (kellarissa se säilyy vain pari viikkoa)
– kosteutta kaipaavia juureksia voi säilyttää kellarissa turpeen sijaan esim. kosteahkossa sahanpurussa tai hiekassa (ja näin välttää soita tuhoavaa turpeen käyttöä)
– ruusukaalin ja palsternakan maku paranee valtavasti parin pakkasyön jälkeen
– kurpitsat säilyvät pidempään, kun niiden kannan jättää kiinni hedelmään.

Taidan kokeilla näitä vinkkejä ensi satokautena. Löytyyköhän kirjan säilyviksi mainostamia lajikkeita tutuista siemenluetteloista, joita kohta pääsee selaamaan?

Purjo ja kesäkurpitsa sadonkorjuuvaiheessa – cc Auli Kilpeläinen

Kesäkurpitsat säilyvät viileässä kellarissa jopa kuukausia, samoin purjot kosteahkoon väliaineeseen istutettuina. Tällainen hajonnut purjo säilyy huonosti ja kannattaa käyttää pian.

PS. Kasvikset.fi-sivustolla on hyvä luettelo eri vihannesten säilytykseen sopivasta kosteudesta ja lämpötilasta.

Vinkkaa muille:
  • Facebook
  • Twitter
  • Digg
  • StumbleUpon
  • del.icio.us
  • Google Bookmarks
  • RSS
Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Lämpimiä ajatuksia kylmäkellarista

  1. Anu Kraft sanoo:

    Tässä kateellisina katsottiin kuvaa sinun hyväkuntoisesta paprikastasi. Meidän taitavat kuolla lopullisesti. Yhdessä on vielä kaksi raakiletta, mutta ei juurikaan lehtiä enää. Olosuhteet olisivat voineet olla paremmat: lämpötila vaihtelee, välillä kylmä, välillä kuuma kun on lämmitetty vierashuoneeksi, valoa ei juurikaan. Pelakuut kituuttavat samassa kellaritilassa, yhdessä jopa muutama haileanvärinen kukka. Viime talvesta selvisivät, saa nähdä miten käy nyt.

    • Auli sanoo:

      Hei! En tiedä, mikä tuota paprikaa inspiroi, kun se ainoana lajitovereistaan on säilynyt noin pitkään hengissä. Olosuhteet ovat olleet muuten samat, mutta tämä kasvaa altakasteluruukussa – olisiko se ratkaiseva tekijä? Vai hyvät geenit? Saa nähdä, vieläkö se pukkaa kukkaa kolmannen vuoden keväänä.
      Mukava kuulla teistä. Pidetään yhteyttä ja vaihdetaan viljelykuulumisia. Sitä sipulien säilymistäkin, josta viestiteltiin, voisin joskus käsitellä blogissa.

  2. Auli sanoo:

    Ystäväni Sanni asuu ja viljelee kaupungissa ja kertoo haaveilevansa kellarista, jota ei ole. Vihannesten säilytys järjestyy silti nytkin, pienellä vaivalla, mielikuvituksella ja parilla kylmälaukulla:
    ”Kylmälaukut täytetään turpeella, varastoidaan juurekset sinne ja sitten seurataan lämpötilaa, millon pakkaset iskee ja ne pitää ottaa sisälle. Välillä hirveä roudaus; päiväksi ulos ja yöksi sisälle ja sitten varastokautta jatketaan kylmäkalleilla. Huh huh. Voit kuvitella liian pienen eteisen, johon sullotaan lasten, omat ja vieraitten kengät ja vaatteet, koiran taluttimet ja jalkojen pyyhintärätti ja vielä ne kylmälaukut. Joskus kaoottinen on lievä sana kuvaamaan meidän entrancea. Mutta ei oo kukaan vielä ilenny valittaa.”
    Ympäristöpalkinto pitäisi antaa Sannille säilöntäprojektista! Ja myös hienosta Palsta-kirjasta, jonka hän on kuvannut muiden kaupunkiviljelijöiden touhuista.

    • Auli sanoo:

      Sanni mietti vielä kellariohjeisiin liittyen, millä maaperään saa lisää kaliumia. Onpa hyvä kysymys. Kotikonsteilla (kompostit, pissakastelu) meillä saadaan kasvimaahan riittävästi typpeä sekä liikaakin fosforia, mutta mistä lisää kaliumia? Perinteisesti tuhkasta, mutta ei sitä voi määräänsä enempää laittaa. Lisäksi olen pienissä määrin käyttänyt kaliuminkuluttajille lisälannoituksena Biolanin Luonnon ravinnenestettä (typpi-kalium 1-1).
      Tietääkö joku, onko muuta luomuviljelyyn sopivaa omaperäistä tai kaupallista tuotetta saatavilla pieninä määrinä?
      Palaan varmaan näihin ravinneasioihin blogissa keväämmällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.